torstai 22. joulukuuta 2011

Talvikengät talveksi?

Myönnetään, että toi on mulle hiukan outo käsite... Mähän kuljen suurin piirtein kesät talvet samoissa kengissä ja siitä oon sitte saanut kuulla. Syyksi tähän ilmiöön väitän etteivät mitkään talvikengät ole kivat! Varsinkaan ne varrelliset saappaat! Ne olen pitkän aikaa jo kiertänyt kaukaa... Että tennareilla tämä likka vetää talvetkin.

Nyt olen kuitenkin lämmennyt sille ajatukselle, että jalat olisivat lämpöiset talvellakin pihalla kulkiessa. Hyvä, kun sen nyt tajusin! Mutta se kenkien ulkonäkökysymys ja käytännöllisyys ovat olleet oikein hankala yhdistelmä... Mutta sitten löysin ne oikeat jotka vastaisivat vaatimuksiani talvikenkien suhteen! DR. MARTENSIT ne olla pitää!
Siinäpä muutamia oikean mallikkaita vaihtoehtoja. Brandossilta saisin nämäkin tilattua (kuvatkin siis sieltä..), mutta mitäpä nuuka ittellensä voi? Joka tapauksessa näissä olisi se etu, että näitä voisi käyttää ympäri vuoden , talvellakin, koska näihin mahtuisi villasukat mukisematta. Oletteko näet koskaan yrittäneet laittaa tennareita jalkaan vilasukkien kera? Ei ole mikään hemaiseva näky!

Mitäs muuta kuin kenkähaaveiluja? No, lappi on meikäläisen tämän hetkinen sijaintini ja täällä on sentään edes vähän lunta ja pakkasta. Saapahan edes valkoisen joulun! Ja kuvia tulee vasta vähän ajan päästä, koska joku kumma oli mennyt unohtamaan mun kameran USB- johdon... Kukahan se on mahtanu olla?

maanantai 12. joulukuuta 2011

Omaa rauhaa

Olen tässä nyt ollut tämän päivän itsekseni kotosalla. Mukavaa vaihtelua taas välillä, saa olla ja tehdä niinkuin huvittaa. Olen viettänyt aikaa ystäväni kanssa, ajellut, katsonut telkkaria, maannut sängyssä ja tehnyt ruokaa. (Solvelsin taas jotain omaani, ja tuli hyvää! Se oli kukkakaali versio makaronilaatikosta, kun en itse pysty enää sitä viljaa mässyttämään...)

Ennen kaikkea tämä oma rauha on antanut minulle aikaa miettiä asioita. Tai omaa itseäni ja muita. Totesin tässä ainakin, että sanomme liian harvoin toisillemme kuinka paljon välitämme toisistamme. Joskus emme ehkä ollenkaan. Olisi hyvä edes kerran sanoa se toiselle ääneen, koska äkkiä voi olla liian myöhäistä. Mutta jos siihen ei jääkkään enää mahdollisuutta, niin uskon kuitenkin, että ihminen, jonka menettää lopullisesti, tiesi olevansa pidetty. Mutta ihmiset sanokaa läheisillenne, kuinka tärkeitä he ovat teille! Se ei maksa mitään ja sillä saa vain hyvän mielen toisille aikaan. Ja itselle myös.

Mitäs minä sitte itsestäni oivalsin? No, ainakin sen, että "tunnelukkoni" on erityisen vahva. Löysin yhdestä Trendin bloggarin, Elina Tanskasen, blogista linkin testiin, joka paljastaa alustavasti, millainen on tunnelukkosi ( jos rupesi kiinnostamaan niin tästä pääset sinne...). Tulokseni oli erittäin osuva. Harvoin mikään testi antaa näin tarkkaa analyysiä itsestäni. Tämä ehkä vähän selkeyttää viime aikaisia ajatuksia ja pohdiskelujani itsestäni ja tekemisistäni. Tässä yksi osa siitä lopputuloksesta:

"Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Uhraudut, jotta et joutusi kokemaan syyllisyyttä siitä, että et ole huomioinut riittävästi toisia. Uhraudut omasta tahdostasi, et toisten vaatimuksesta, koska muiden tarpeet yksinkertaisesti ylittävät omasi. Saatat olla luonnostasi empaattinen, etkä halua toisten kokevan mielipahaa. Koet itsesi vahvaksi ja kannat vastuuta toisten hyvinvoinnista. Sinun on helppo olla toisia kohtaan ymmärtäväinen ja myötätuntoinen. Kuuntelet yleensä toisten ongelmia ja kerrot omistasi vähän."

Jesus, kun pelästyin tuon tekstin totuuden mukaisuutta... Tuo on niin totta, niinkuin ne loputkin analyysistä... No, onpahan ainakin miettimistä taas hetkeksi aikaa, miten noita voisi hieman laannuttaa itsessäni... Koska on ne aika puuduttavia elämänkumppaneita.

Ai niin ja se jauhelihakukkakaalilaatikko! Ihan sama valmistus periaate kuin makaronilaatikossa, mutta keitä kukkakaalit makaronin sijaan. Ja kannattaa sekoittaa sen munamaison sekaan sitä uutta valion maustetut rahkat yrtit versiota. Tulee muuten hyvää!
Että semmoisia tänään... Jos ei muuta, niin olen saanut ainakin hyvää ruokaa! :)

torstai 8. joulukuuta 2011

Tukkatyylin päivitys

Hah, sai vain meikä likkakin aikaaseksi värjätä ne hiuksensa! :D Vähä tummempi tuli kuin ajattelin, mutta se ei ole ollenkaan huono asia. Niin, ja olen vaihtelun vuoksi laittanut keskijakauksen. En kyllä todellakaan muista koska viimeksi mulla on ollut keskijakaus! Ehkä viimeksi yläasteella seiska luokalla...? En ole sen aikaisten traumojen ja kamalien kuvien takia uskaltanut laittaa keskijakausta, mutta ei se olekaan niin kamalan näköinen. Nimittäin silloin, kun mulla on viimeksi ollut keskijakaus, hiukseni ovat ulottuneet reilusti perseen päälle ja hiusten väri oli, ah, niin sanoin kuvaamattoman kaunis! ( oksennusrefleksin toimiminen on taattu, kun näenkin seiska luokan luokkakuvan...!) Mutta nyt on parempi lähtötilanne, joten nyt on vain totuttelemista.

 Ja oottekin varmaan huomanneet mun rakastuneen kuvassa näkyvään ruutupaitaani? Jos ette, niin täten ilmoitan olevani. Ja varsin syvästi olenkin! Törkeän helppo vaates, jota ilman en enää tule toimeen. Se vain yksinkertaisesti toimii aina!
Ja silloin kun ruutupaita on sopivan iso, niin se peittää sellaisen ruokaa täynnä olevan pallomahan ilman, että näytät isolta muuten. ;)

Pitäälö munkin nyt sitten vielä? Lunta on tullut tännekin päin maailmaa! Ja nyt olen tämän sanonut, niin se on sulanut aamulla ja sitten kaikki on yhtä lillua! :D Ei mee nallekarkit tasan...

Näihin tunnelmiin jääden ja huomenna palaten asiaan sanon teille hyvää yötä! <3

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Linnan juhlat

Sanonpa vaan tähän alkuun, että oli harvinaisen paljon tylsiä pukuja ja harvinaisen vähän mielenkiintoisia ihmisiä tänä vuonna linna juhlissa! Myönnän, että ajatus karkaili välillä aivan jonnekin muualle kuin pukujen vahtailuun... Mutta oli siellä kuitenkin joitakin helmiä seassa. Ja suurin osa niistä olikin sitten yhden suosikkisuunnittelijani Katri Niskasen suunnittelemia. Katrihan oli suunnitellut peräti seitsemän pukua näihin bailuihin!
Jenni Vartiaisen puku oli yksi suosikeistani. Ja voisin väittää, että Jenni oli koko porukan upein ilmestys!
Tämä oli ehkä kaikkein hauskin puku. :D Ei kyllä varmaan kovin monelle tule mieleen pukea linnan juhliin Angry birds -aiheinen puku päälle! Ellei satu olemaan kyseisen pelin luojan puoliso...
Tästä jos mistä puvusta huomaan, että se on Katrin tekemä... Laskoksia ja oikein neutraali väri. Oikein kaunis puku! (Hei, mähän alan kuulostamaan jo niiltä kommentaattoreilta... :P)
Nämä kolme viimeistäkin ovat Katrin luomuksia. Ja nämä kuvathan on sitten ryöstetty täältäpäin! Kiitos ja anteeksi!

Siinä oli Katrin tekemät, mutta oli niitä muitakin upeita pukuja. Kuten esimerkiksi tämä:
Ja tämä (oi nam!) :
Ja vielä tämä!

Olihan noita, mutta silti oli liian vähän oikein hienoja pukuja. Oli liian helppo valita parhaat päältä... Olisi voinut panostaa pikkuusen enemmän, mutta ei. Kun ei kerran panostettu pukuihin, niin oltaisiin voitu panostaa pikkuisen noihin etiketti sääntöihin ja tapaan kätellä Presindenttiä ja poitumiseen siitä kättely tilanteesta! Oli se sellaista sähläämistä, kun ei porukka osannut mennä oikealle puolelle odottamaan aveciaan, välillä se avec oli kateissa ja sitten jotkut jopa unohti omansa sinne Pressan luo ja lähtivät painamaan jo itse edeltä pois paikalta! Säälitti vähän noiden puolesta, mutta minkäs sille enää mahtaa? Se oli ja meni ja täts it! Mutta seuraavat linnaan kutsutut voisi kyllä oppia näiden edellisten virheistä... ;P

tiistai 6. joulukuuta 2011

Piparimaakari


Joku maahan lentäny onnetoon pipari erä...





Säälittävän näköinen piparitupa. :D
Innostuinpas siinä itsenäisyyspäivän kunniaksi leipomaan pipareita! Joo o, tuo piparitupa on kyllä vähän onnettoman näköinen, mutta sainpa kasaan vaan! (Oikeesti homma meni niin, että mä sekoittelin sulaa sokeria ja iskä sitten kasas koko tuvan ja mä vaan koristelin... Ja tein taikinanki! Mutta kyllä iskältä tuo homma luistaa paremmin kun kerran raksamies sattuu olemaan... ;P)

Mutta hyvää itsenäisyyspäivää kaikille vielä! Huomenna sitten asiaa linnanjuhlista... :D

maanantai 5. joulukuuta 2011

Ärräpäitä ja painoja

Kyllä v*tutus helpottaa kummasti, kun sen käy purkamassa salilla painoihin! En ensin meinannut mennäkkään puntille, oli muka niin naatti "rankan" koulupäivän jälkeen. Onneksi kuitenkin rupesi ketuttamaan niin kovaa, että lähdin sitten suutuspäissäni siskon kaveriksi riehumaan painojen kanssa.
Erittäin keskittynyt ilme...

Persettä pitkälle!

Vieläkin pitemmälle!

Ja mähän oon just sen näkööne, että mä handlaan tän homman!

Näillä en tehny mitään, otinpa vain kuvan niistä kun olivat niin kivasti siinä rivissä. :)
Tulihan se ketutus purettua, ennen kuin meni kotia räyhäämään ja purkamaan sitä sitten sinne. Sitten ei olisi ollut kivaa kenelläkään. Onneksi systeri ei ota nokkiinsa, vaikka sille vähän kiljuu ja manaakin. Manaa vaan takaasi ja käskee rauhoottua. Mutta nyt tällä kertaa manasin vain v*tutusta pois, enkä siskon neuvomista liikkeiden oikein teossa, mitenkä asia nyt yleensä on. Voin sanoa, että olen juuri niitä ihmisiä joita ärsyttää, kun muut ihmiset neuvovat sellaisissa asioissa, joista tiedän edes vähän jotain itsekkin. Olen näemmä antanut periksi sali-tietämyksen saralla, koska tajusin etten tiedä salilla käymisestä RIITTÄVÄSTI huolimatta kuulantyöntäjä taustastani. Ja sisko on jatkanut hommaa, kun minä olen lopettanut, joten antaa hänen sitten päteä ihan rauhassa. On ihme, että edes annan asian mennä näin, koska yleensä en ota siskoltani mitään neuvoja vastaan. No, miksi? Ihan tälläinen siskojen välinen periaate kysymys. :)

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Uudistuksia ja toiveita!

No niin, vihdoin mäkin sain aikaaseksi muuttaa tuota bannerikuvaa ja muutimpa siinä samalla pikkaisen blogin nimeä. Tietysti osoite tänne on sama, mutta nimi nyt tässä muuttui vaihvihkaa... Olen oikeastaan alunperinki meinannut käyttää tuota nimeä, mutta näin jälkeenpäin ajatellen en tiedä miksi en ole tuota heti käyttänyt. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! :) (ja yritän vähän rajoittaa tuota blogin ulkoasun muuttelu tahtia, on se aika haipakka tahti ollut välillä... ;P ) Että nauttikaa! :)

Ja ne toiveet sitten... Mua on tässä nyt hetken aikaa kutkutellut muutamat lisäosat kameraani. Kuten esimerkiksi Kaukolaukaisin:
Ja kamerajalusta:
Mutta tässä on ongelmana, että pukki ei varmaankaan muista minua näillä haaveilla, koska olen siltä jo pyytänyt uutta tietokonetta. Näkyvyys näytöllä alkaa jo mennä sen verran huonoksi, että se alkaa jo haitata tätä bloginkin päivittämistä... Joten tietokoneen tarve on suurempi nyt tällä hetkellä... o_O Niin, elikkä tämä tarkoittaa sitä, että mun on joskus myöhemmin kustannettava jalusta ja kaukolaukaisin itse. Helpottaisivat nämä huimasti mua näiden asu kuvien kuvaamisessa, koska mulla ei ole aina ketään jota piinata niiden ottamisessa. Saisimpa sitten sen homman ihan omatoimiseksi ja sujuvaksi sellaiseksi!

lauantai 3. joulukuuta 2011

Muoti on harrastus!

Alkoi pikkuisen ärsyttämään tässä yksi päivä eräs asia, kun keskustelin ystäväni Maaritin kanssa. Ja asiahan on se, että miksi muoti harrastusta ei pidetä oikein minään? Olen varmaan tästä jo joskus maininnut, en ole varma, mutta puhumpa nyt. Nyt ainakin, kun eräs tyyppi oli suurin piirtein tuhahtanut ja vähätellyt Maaritin haaveita uudesta Versace for H&M babydoll mekosta, johon hänellä ei ole varaa nyt juuri. "Kuka nyt laittaa yli sataa euroa johonkin mekkoon?" oli erään asenne suurin piirtein.

Minullekin tuli sanomista unelmieni laukun hinnasta, kun kerroin sen ostamisen jälkeen. "Ei mistään laukusta pitäisi maksaa noin paljoa. Eikä laukkuun saisi edes laittaa noin paljon rahaa!" Joopa joo, mä ehkä halusin ja minkäs teet, mun rahat, mun ostokset... Mitä se muita liikuttaa, kuinka paljon joku laittaa rahaa vaatteisiin tai asusteisiin? Jos muoti ja tyyliinsä panostaminen sattuu olemaan jonkun harrastus ( kuten esimerkiksi meikäläisen...), niin miksi tämä ei saa sitten kuluttaa siihen? Ei kukaan ole sitä missään määritellyt, että muoti ja vaatteet eivät ole harrastus. Eikä se mitään pinnallista ole, ainakaan omasta mielestäni. En ole omasta mielestäni mikään pinnallinen ihminen, ymmärrän hyvinkin rahan päälle; tiedän ettei se kasva puussa ja, että rahan eteen on tehtävä töitä. Säästän keräämiäni rahoja, jotta saisin ostettua sen ihanan aidon nahkalaukun tai D&G:n pitsimekon, koska ne täydentäisivät silloin kokoelmaani vaatekaapissani. Niin, muoti harrastus on vähän sama asia kuin postimerkkeily: siinä vain kerätään juuri niitä itselle oikeita vaatekappaleita, eikä postimerkkejä.

Mutta suurin kysymys tässä harrastuksessa on varmaankin se raha. Mutta en näe sitä mitenkään ihmeellisenä, niitä vaatteitahan käytetään, ei niitä osteta vain näytille johonkin vitriiniin. Miksi ei saisi laittaa niitä muutamia satoja euroja muutamaan kenkä pariin siinä missä joku toinen käyttää sen muutama sata euroa uusiin auton vanteisiin ja lisävaloihin ja kolmas kotiteatterin rakentamiseen? Jos kerran vastaus on jälleen kerran se pinnallisuus, niin minusta yhtä hyvin voidaan sitä viihde elektroniikan hamstraamista sanoa pinnalliseksi niinkuin myös sitä autonsa tuunaamista. Muoti on ihan yhtä eettinen ja saman arvoinen harrastus siinä missä kaikki muukin harrastaminen. Mutta miksi, oi miksi, muoti on aina turha harrastus verrattuna vaikka ihan mihin tahansa muuhun tekemiseen, oli se sitten urheiluun liittyvää tai sitten musiikkiin?

Mä oon ainakin itse saanut aina taistella tämän asian puolesta todella usein. Olen ylpeänä laittanut päälle juuri ne vaatteet jotka ovat omasta mielestä näyttäneet hyvältä, vaikka nyt vähän erikoisempia ovatkin olleet. Mutta sen erikoisuuden takia olenkin saanut aina pelätä sitä, minkälaisi pilkka nimityksiä saan seuraavaksi kuulla vaatteistani. Joskus on vain katsottu pitkään päälle, joskus minulle on sanottu suoraan, että näytän ihan mustalaiselta tai olen pukeutunut potkupukuun tai legginssini ovat olleet muuten vain järkyttävät. Onhan noita, mutta onneksi olen saanut niitä kehujakin siitä uskallisuudesta. Ainakin hattujani on aina kehuttu, mikä on mukavaa. Muotihan on itsensä ilmaisemista siinä missä tanssi ja musiikki. Ja minulle on nykyään ihan sama mitä muut vaatteistani tuumaavat, ihan yks lysti. En se olisi minä, jos mulla ei olisi joskus sitä helkutin potkupukua päällä tai sitä pitkää mustalaishametta. ;)
Mä ja Maarit... Vaatehirmuja pimuja!
Ja enhän mä niitä pilkkanimiä aina vakavasti ota. Onhan ne hauskoja nimityksiä mitä muut välillä keksii mun vaatteista. Mun kommentti on sitte, että sori, mä tykkään näistä, ne on mun päällä ja tulee olemaan. :) Kuluttakoot muut aikaansa ja rahaansa perhokalastuksiinsa ja varaosiinsa, mä käytän aikaani vaatteitteni valitsemiseen ja puuttuviin, tyyliä täydentäviin vaatekappaleisiin. Ei se väärin oo!

torstai 1. joulukuuta 2011

Ahaa -elämys!

Aivan! Tosiaan, nyt on vielä vähän aikaa joulukuun ekaa päivää! Oujes, saa avata ekan luukun suklaakalenterista! Mutta ei kattota sitten sinne pihalle, jookos? Sielä kun ei ole yhtään jouluinen keli, joten emmehän halua sen masentavan meitä?
Ja sallinette tämän seuraavan manauksen? Kiitos. KUKA PRKLE##&%(%()=)/)/)&(/%/#¤#¤% TILAS JOULUKUUKSI VESISADETTA EIKÄ LUNTA!?

Elokuvafestivaali pukeutumista

En millään voinut olla bongaamatta siinä kuvaamisen tiimellyksessä tätä kyseistä vierailijaa! Ihana ylisuuri villapaita (feikki)uggien kanssa ja nuo suloisen pörröiset hiukset sopivat niinkuin nyrkki silmään tuohon kokonaisuuteen!
Tietenkään, ujona tyttönä, mun kuvaus luvan kysymisestä ei meinannut tulla mitään... Sönkkäsin jotain epämääräistä ja vaivoin uskalsin mainita pitäväni blogia, jonne kuva tulisi. Ujo mikä ujo, minkäs sille voi? :)
Se on muutenkin yllättävän mukavaa bongailla mitä muilla on päällä. Ainakin itse teen sitä jatkuvasti, mutta en todellakaan millään pahalla silmällä (no okei, joskus tekee mieli korjailla jonkun pukeutumista, mutta hyvin harvoin...!). Valitettavasti suomessa tämä muiden vaatteiden kuvaamisharrastus on vähän tuntematonta ja outoa vielä, että ehkä sen takia se kysyminen jännittää... Saattavat pitää outonakin, jos noin vaan tullaan kyselemään! ;P