Perjantai-asu

Sunnuntaita kaikille! Eilen vähän jäi kirjoittelu, koska olen ollut koko viikonlopun töissä ja sitten eilen illalla tuli vielä kutsu kuskin hommiin. Eihän siitä sitten voinut kieltäytyä ja ollaan siskon kanssa oltu joskus yhden ja kahden välillä kotosalla. Aivan yli hauskaa oli, otetaan ehdottomasti uusiksi! Mutta asia mistä mun piti tomittaa olikin sitten viime perjantai päivä.

Perjantaina hain siskon koulusta ja mentiinkin sitten kaupan kautta kotia tekemään oikein kunnon mässy ruokaa. Meikä päätti viettää päivänsä mahdollisimman rennossa asussa ja valitsikin sitten päälleen aina yhtä mukavan Benchin hupparimekion ja, kun oli kerran riittävän lämmin, ohut kuortitakkia muistuttava parkatakki pääsi päälle. Oi rentoutta!

 Pakko myöntää, että olin jo kerran tällä viikolla lusmunnut samassa asussa, mutta tykästyin niin kovaa siihen, että totesin olevan ihan ookoo käyttää sitä uusiksi.

 Anttilan ruokakaupan lihatiskillä tuli vastaan nämä upeat naudan ulkofile kääröt! Pakko oli saada ihan senkin takia, että kääröön oli laitettu juustoa ja pekonia joukkoon. MMMM!!! Nam!

 Joo, tämä ei ihan vielä näytä miltään mässy ruualta, mutta se jälkiruoka olikin sitten aika vahvasti jo sinne päin! Piti aloittaa kevyesti, että voi vetää napaansa jotain niin sokerista ja makeaa, että hampaat putoavat suusta. Elikkä olin päättänyt tehdä Macarons -leivoksia. (Sisko ei ensin tajunnut mistä puhuin ja pelästy, että alan tehdä jotain leivoksia mihin on tungettu makaronia mukaan. Aatteli, että oon ihan seonnu lopullisesti. :D)

 Tälläisiä niistä piti tulla....

 Mutta lopputulos oli tämä. Ne eivät kohonneetkaan niinkuin piti ja niistä tuli kauhea pallerolevy vain. :D Kaadoin sitten suklaan, jonka piti tulla leivosten väliin, levyjen päälle. Ei kai sillä väliä miten tuon syö, hyvää tuo noinkin oli! Ulkonäkö ei tosin ollut päätä huimaava... :P

Kaikki meni, vaikka oli aivan ällön makeaa evästä!

Meidän perjantai-ilta jatkui kokkailujen ja syömisten jälkeen höpötysmaratonilla ja TV:n vahtaamisella. Erilainen perjantai välillä. :)

Mutta nyt tämä kaksikko jatkaa sunnuntaitaan pleikkarin ääressä. Aurinkoista sunnuntai-iltaa kaikille!

PUM! PAM! POKS! PIU! ÄÄ! KABOM!

Tuollaiset äänet ovat raikuneet meikäläisen kämpässä ja pari päivää. Olen nimittäin taas vaihteeksi innostunut pelaamaan pleikkaria ja sillä peliä nimeltä Ratchet & Clank - A crack in time. Kulmat kurtussa, katse tikuasti tv ruudussa ja kiroamiset pahiksille lentäen olen hakannut peliä sen lopetus kohdasta vieläkin pidemmälle. Nimittäin haaste tilaan asti! Niin monta kertaa peli on vain menty läpi ja nyt se alkoi kyllästyttää, niin nyt piti saada uusia haasteita. :P Sitten on vain urakalla listitty vihuja, niinkuin peli itse niitä kutsuu, ja kerätty pultteja (siis rahaa, jos joku ei ole peliä pelannut).

 Ja kun olen saanut kerättyä riittävästi pultteja, niin sitten saan kehitettyä mun aseita lisää jolloin niistä tulee omega aseita! Hahaaaa! Siitäs saatte, pahikset!!

On se vaan niin hyvä peli. Sen tietää vain jos näitä on pelannut. Mutta pitääskö mun silti pikkusen rajoittaa...? Hmmm... EI! :D

Pieniä iloja...

 Pirkka -lehti. Tykkään oikeasti aivan hirveesti pirkan ruokaohjeista! :)

 Mehevä lounas, vaikka kuva ei annakkaan oikeutta sille.

 Äidiltä saatu mietelause laatta, joka kuvastaa meikäläistä. :)

 Pilvet, aurinkoinen ja lämmin ilma.

 Ensimmäiset lesken lehdet.

 Veden solina.

 Varjoleikit ja kuvailu.

 Ompelua.

 Pyöräilykauden avaaminen.

 Mehevämpi iltaruoka. <3

Niin kauan kaivattu ilta-aurinko! <3

Kesä tulee sittenkin!

Yhden rakkaan hoitamista

Olen aina hiukan naureskellut jätkien (ja miksei naistenkin) kauheelle innostukselle tuunata autojansa ja varsinkin kuvata niitä naamakirjaan. Siis ihan hyvässä mielessä, koska se on tuntunut hassulta, että autosta voi pitää niin paljon. Mutta nyt on pakko myöntää ihan näin julkisesti, että ymmärrän hiukan jo näitä autojaan jatkuvasti puunaavia, hoivaavia ja autoistaan erittäin tarkkoja miehiä ja naisia. Miksi? Koska itse olen löytänyt sen unelmien autoni! Olen pitänyt sitä kyllä suhteellisen hyvänä ja kyllä jokainen, joka mun rakasta on kohdellut kaltoin, on saanut kuulla kunniansa. :)

 Eilen siis puunasin ihanan beetleni sisältä ja pihapuolelta ja vaihdoin vielä renkaat ihan itse! (no joo, ispä katto vähä vierestä, että homma menee sujuu niinkuin pitää...)

 No joo, beetlessä on hiukan kaiken maailman pikkuvikoja, mutta se summa mitä tästä piti kustantaa ei ollut yhtään liikaa! (Huom. Jos olet yhtään katsonut Kummelia, niin pitäisi jo tajuta pientä parodian poikasta...) On se vaan niin ihana! En ole oikeastaan koskaa himoinnut mitään muuta autoa kuin wolkkarin kuplaa ja beetleä. Olin päättänyt kauan aikaa sitten, että mä kyllä joskus hankin jommankumman ittelleni, aivan varmasti! Siinä se sitten on. <3

Miten tässä oikeasti kävi näin, että kuulun nyt niihin automiehiin ja -naisiin, jotka aivan onnessa puunaavat ja kuvaavat rakasta autoaan?! Ei herran jumala, tässä ei pitänyt näin käydä... Mähän olin aina huvittunut, kun joku taas lisäsi uuden kuvan autostaan (jota ei tietenkään saa koskaan kutsua autoksi, vaan kutsumanimi on se merkki mitä kyseinen auto edustaa) ja nyt mä olen itse se! Takinkääntäjä, prkle... No unelmien auto löyty ja sen myötä oikeasti hiukan ymmärräkin kaikkia autonsa rakastajia. :)

P.S. Jos tutut ovat sattumalta eksyneet tätä lukemaan, niin vinoilkaa pois vaan! :D Tiedän, että beetle on pääsiäistipun värinen ja epäilette mun renkaan vaihtotaitoja, mutta tuo on vaan niin loistava auto ja se on mun! :)

Lihansyöjä

Oon koko aamun istunut (aamupäivän) koneella selaamassa MTV3 makuja osiota ja sieltä erityisesti liharuoka ohjeita. Voi jumankauta mitä ruokia!! Varsinkin nämä ribsit!

Tai nämä....

Sain innostuksen etsiä ohjeita ribsien valmistukseen, kun muistelin Levillä Cantinassa syömääni ribsiLEVYÄ. Siis ihan kokonainen kylkipala ihanalla karamellisoidulla kastikkeella... Voi jumankauta se oli hyvää... Paitsi oli se varmaan näky, kun nuorelle likkaihmiselle tuodaan eteen kunnon lihanklöntti ilman mitään lisukkeita. :D Mutta se oli niin taivaallista... Mulle vain naurettiin kun söin jokaisen lihan palan mitä sain luista irti kuin alkukantainen ihminen. :D Mutta en voi kylliksi ylistää ribsejä ja niiden sotkuista syömistä. Mutta jos olet vannoutunut wingsien syöjä, niin kyllä luulisi tietävän mistä puhun. Siinä on vain sitä jotain... Ja koska olen näin innostunut yhdestä elukan ruumiinosasta, haaveenahan on vähän ollut matkustaa joskus amerikan teksasiin syömään tätä aitoa ja oikeaa tavaraa... Oi nam!
Menkää oikeasti klikkaamaan ylhäällä olevasta linkistä ja katsomaan näitä ihania ohjeita... Varsinkin kaikki amerikkalaiset mässäys ohjeet!

Vielä loppuhuipennus loistokkaalla amerikkalaisella jälkkäreiden kuninkaalla:

Banana split! Niin täydellisen näköinen, niin herkullinen ja niin jälkiruoka friikin unelma... Slurps!

Kyllä, ybermakeat-megamättö-jälkiruokahöttöset ovat myös meikäläisen intohimo... Ollut aina!


Toivottavasti ette nyt ajattele, että tuo on ihan seonnut. En vain voi sille mitään, että innostun ruuasta näin paljon. Siitä voi puhua tuntikausia ja lempimauista voi väitellä ikuisuuden ja kaikkia meheviä ohjeita pitää aina kokeilla. Niin kuin olen profiilissani sanonut: elän syödäkseni. :)

Leijonaa mä metsästän

Anteeksi jälleen pieni muotoinen hiljaisuus, mutta on ollut haipakkaa sanoessa heipat ystäville ja lähteä Leviltä taas kotia. Ikävä tulee taas teitä kaikkia siellä pohjoisessa! Mulla oli mahtavat kaksi viikkoa ja toivottavasti taas tavataan! <3

Voisin käydä useamminkin Levillä, mutta on se hemmetti aina lähtemällä lähdettävä sinne 700 kilometrin päähän! Ei se 7 tunnin junamatka ole mikään herkku ilman seuraa ja siihen plus vielä parin tunnin linkkamatka... Se on hiukan tuskaa, kun ei ole mitään millä itseänsä viihdyttää, mutta kaikkein pahinta on ettei junassa pysty nukkuakkaan! (Lue: en nukkunut matkustuspäivää edeltävänä yönä juuri ollenkaan...) Miksi ei voi liikkua telepaattisesti, säästäis aikaa...?! Joo on kattonu liikaa supersankari elokuvia...

Ja ehkä mua vähän väsyttääkin jo... Mutta esittelen silti mun ja Lauran Rovaniemen reissulta ostetun ihanan Jellona korun! Oli niin sulonen ettei voinu jättää ostamatta!

Oi tuituituitui!!! Tuo on niin sulonen, etä mä voisin syödä sen!!

Voi terve, (en oo) Ehkä on parempi mennä nukkumaan, mitä hä!?

Lysthin pidossa

Anteeksi muutaman päivän hiljaisuus (ja murre sanan lainauksesta kaikille vähääkään pohjoisen murteita puhuville, jos se on otsikossa väärin), mutta on ollut niin kaikkea tekemistä ja mahtavien ihmisten kanssa hauskan pitämistä, ettei ole aamulla (päivällä... okei, iltapäivällä!) jaksanut edes konetta avata. Elokuvia olen sitten vain vahdannut ja jatkanut menemistä taas illemmalla.

Perjantain oltiin Lauran kanssa rimpsalla ja Laura saikin sitte meikata meikäläisen, taiteilijasielu kun on. Niin oli innoissaan ja hapituksessa, kun sai mut meikata! Mutta niin oli mallikin kun ei tarvinnut kuin istua ja siemailla Garagea. (On muuten sika hyvää!) Sitten meikkaamisoperaation jälkeen suunnattiin Hölmölään ja sietä Vanhaan poroon, joissa Kati, Paula ja Eemelikin ilmaantuivat paikalle. Oli kyllä semmoinenkin meininki, että huhhu! Siellä tanssittiin Virve Rostin, dirlangdirlangdaan ja muiden ihanien vanhojen suomalaisklassikkojen tahtiin. Olihan ne tavallaan noloja biisejä, mutta juuri siksi niin loistavia! Letka jenkkaa vedettiin ja hauskaa oli pikkutunneille asti! Voi jumankauta oli hauskaa!

 Laura ei onneksi ollut pelkällä mehulinjalla matkassa vaikka siltä näyttää. Mehuahan tuossa on, mutta niin on terästystäkin. Sopivassa suhteessa tietysti. :)

Omnom, tää on hyvää!

 Niin se meikki. Toivottavasti tästä saa jotain osviittaa minkälainen se oli. Ja oli niinkin pysyvä maski, että "aamullakin" oli vielä naamalla lähes valumattomana, kun heräsi. Ei näet kiinnostanut enää kuudelta aamusta ruveta pesemään niitä pois.

 Hui kamala, mikä ilme! Enkä ole muuten tajunnut kuinka mun silmät menee noin kieroon! :D

Niin ollaan nättejä! <3

Sunnuntai päivän jatkoja kaikille!

Tekstiili"urheilija"

Oli pakko laittaa tuo urheilija sitaatteihin, koska en oikeasti ole mikään urheilija, pikemminkin wannabe kuntoilija, joka rakastaa urheiluvaatteita. Olen aivan onnessa, kun näen ihanan värikkäitä urheiluvaatteita ja alan heti sitten kuvitella itseni lenkille ponnari heiluen niissä ihanissa vaatteissa. Hassua muuten, että rakastan urheillessa värikkäitä vaatteita, mutta ns. normivaatetuksessa en ikinä pukisi mitään niin värikästä päälle kuin liikkuessa. Ei kuuna päivänä, ei! Toisaalta, ikänän päässä ei ole kukaan käynyt... :)

 Niin se asia mistä piti nyt toimittaa oli nämä ihanat uudet urheiluvaatteet! Takin tosin sain, kiitos äidille ja iskälle meikän liikkumisen sponsoroinnista! Puman takki on miesten puolelta, koska 1. äitin mielestä se oli ainut takki, joka oli mun näköinen ja 2. itse olin samaa mieltä. Yritin oikein valita juoksijoiden suosimia kunnon teknisiä takkeja, mutta mikään ei kolahtanut. Tuo oli riittävän ohut, mutta silti riittävän lämmin ja hieno. Tuo päällä pystyy juoksemaan vaikka olisikin lumi vielä maassa, nimim. juoksin eilen loskapaska kelissä. Ja ei sovi unohtaa sitä takin ulkonäköä käytännöllisyyden varjoon. Miksi naisilla ei ole tuollaisia kivan värisiä takkeja, hä?

 Ja tässä on sitten se toinen ostos sen shoppailupäivän jäljiltä. Toinen olikin se edellisen postauksen telttapaita, mutta siitä ei sen enempää. Adidaksen T-paita on myös miehiltä ryövätty, yksi syy on jälleen kivat värit joita naisille ei näemmä voida millään suoda. Sitten on se riittävä pituus. En yksinkertaisesti voi käyttää naisten urheilupaitoja ellei ne ole erikoispitkiä helmoista, koska kaikki on mulle järkyttäviä napapaitoja! On sitten tosi kiva jossain kahvakuuulassa heilutella sitä fucking kuulaa, kun paita hipuu ylös korviin paljastaen trikoiden korostamat lyllykät. (Tiedättekö sen ihanan näyn peilistä kun trikoot puristavat kivat jenkkakahvat ihan kuin niitä ei jo olisi. How lovely...) Sori, pieni purkaus, mutta se on vaan niin raivostuttavaa, kun on pitkä selkä tai muuten vaan varsi on standardia pidempi ja paidat ei riitä peittämään niitä taktisia paikkoja.

No, on niitä miesten paitoja senkin takia kiva pitää, kun ne ovat sopivan löysiäkin. Mun mielestä on kivempi pitää jotain löysää yläosaa trikoiden kanssa niin pysyy koko homma tasapainossa. En näytä sitten niin nakkimakkaran kuorelta. :P Mutta nyt se pääpointti: mulla on ihan oma kunnollinen, liikkumiseen tarkoitettu T-paita!

On muuten mahtavaa taas paistatella auringossa muutaman päivän loska ja sade kelien jälkeen. Pikkuisen teki mieli lopettaa lenkki kesken ja istahtaa oikein aurinkoiselle baarin terasille, siemailla hieman kaakaota tai huurteista ja ottaa naama aurinkoa. Aaaahhh...!

Uusi teltta!

 Joka ei ole musta!?

Ihastuin tuossa paidassa sen raidallisuuteen ja sen kivaan leikkaukseen. Siinä näet sivusaumoista lähtee eteenpäin kaartumaan halkiot jotka on napeilla kiinni. Ja onhan nuo karkkivärit syötävän ihanat... <3

P.S ihan näin vinkiksi: älä laita loskalla tennareita jalkaan, vaikka olisitkin kuinka fani... Helkutin loska, prkle!! Sula pois!!

Päiväni kuvina

Sinin kanssa kaffittelua oikein Levin Kaffetissa ja Coffee Housessa ( ei ole todellakaan kiellettyä käydä kahdessa paikassa kahvilla peräkkäin...) ja pientä shoppailua ja etenkin sitä jutustelua. :)

Mukava päivä oli, kun sai höpötellä oikein kunnolla pitkästä aikaa! Varsinkin ruuasta! Oi, on se mahtavaa, kun on ihmisiä joiden kanssa voi puhua pelkästään ruuasta. :P Ja nou hätä, ostosket esittelen sitten myöhemmin. :)

Päivän jatkot!