perjantai 27. tammikuuta 2012

Farkkupäivä

Eipä ollut collari-päivä tänään.
Mutta hiustyyliä jatkettiin vähän paremalla menestyksellä. :)

Hyvää viikonlopun alkua kaikille! <3

torstai 26. tammikuuta 2012

Ristiäisissä

Uusi pikkuserkkuni sai tänään nimen ja totta kai meikäläinen oli kameransa kanssa paikalla paparizzeeraamassa ( olipas pitkä sana...). Ja asukin oli sitten juhlan mukainen.
Joo, toi "hieno" kampausidea vähän lässähti mun likaasten hiusten takia... Halusin ne silleen kivasti päältä ylös  tupeeraamaalla ja taakse sliipattuna, mut kuitenkin auki. Mutta kaippa tuokin menetteli. Ei jaksa aina pitää hiuksia kiinni, niinkuin mulle on tavaksi muodostunu. Sitten tulee se mutta. Talvella on vaan sitten se huono puoli, että hiukset menee niin saamarin sähköösiksi, ettei niitä kehtaa pitää auki! Tukkivat naamalle ja tarttuu poskiin ja silmille. Hermot....

Mutta tosiaan, päällä oli yksi luottomekoistani, joka on todellakin ansainnut paikkansa! Ei tarvi murehtia syömisiään, kun mekko peittää täyteen ahdetun mahan. :P Ja on se muutenkin ihanan laskeutuva ja liehuva. Ei tarvi olla tyköistuva näyttääkseen juhlavalta.

Koulussa asu oli vapaa eli mahdollisimman rento! (Taas...) Kunnon karvalakki-juntti meiningillä mentiin!
 Mua luuli tänään eräs opettaja pojaksi takaapäin katsoessaan... Oli kuulemma karvalakilla vaikutusta. Ja toinen opettaja sitten tuumasi, että mikä mulla on päässä... :D

Ja pientä dataamista vapaatunnilla. Ja sitähän ei voi käyttää mitenkään järkevästi!

Tällästä tänään mulle, mutta mitäs teille näin ennen viikonloppua?

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Sisko ja sen sisko

Pakko oli saada siitä siskostakin nyt jo vihdoin todistusaineistoa. ;)
Kattokaa oikeesti tuota habaa! Kateeksi käy...
Rakas siskosein! Kaunis kun mikä!

 Ja tämmöstä sitten päällä. Mekon olen saanut siskolta viime kesänä hänen joltain kisareissu matkalta (jos se nyt näkyis kunnolla...), kiitos siitä! Aika tuommoinen musta. Saattaisi kaikkien pukeutumisohjelmien tädit ja sedät pistää mut väripesuun tämän nähtyään. Oikeasti, oletteko huomanneet, että aina kaikki, joille uudistetaan vaatekaapin sisältö, puetaan aina ylipirteisiin väreihin? Voin sanoa, että asia hiukan ärsyttää mua, koska ei mustaa sovi unohtaa! On sekin vaikea väri pukea kiinnostavasti! Ja musta on muutenkin vähän semmoinen elämäntapa väri. Sitä joko rakastetaan tai sitten sitä vältetään.
Reino-kissa.
Mutta Reino-kissan väri on ollut ihan täys sattuma! Ei sitä värjäämään ole ruvettu väärän värin takia! ;)

Vielä vaatetukseen palaten... Tuo juuri saapunut talvi on taas rajoittanut tätä pukeutumista. Mua ei ainakaan huvita pukea kylmällä kelillä mitään kiristävää tai mitään kylmää materiaalia päälle. Tänäänkin olen taapertanut collegehousuissa ja villatakissa koulussa, kun oli niin kylmä. Kylmän talvi pukeutumiseni voi siis kiteyttää, että mahdollisimman rentoa ja lämmintä vaan päälle niin sillä mennään. Ja kaikki ylisuuret huivit ja hupparien huput on aina plussaa! Olo on kuin haluaisi käpertyä vain jonnekin lämpöiseen ja olla siellä koko päivän... Ja lipittää kuumaa kahvia. Mmmm, se vasta oliski ihanaa. Mutta Aamulla herää taas siihen todellisuuteen, että sinne kouluun on mentävä,vaikka olis kuinka kylmä. Hemmetti vie.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Aikuisten hankintoja

Tuli tässä mieleen vähän aikaa sitten, kun tuumasin kaikkia niitä hankittavia tavaroita mitä uuteen kämppään pitää hankkia, että perkeles! Mun pitää ostaa oma imuri, oma kahvinkeitin ja oma kuivausteline! Muun muassa... Nii in, mun on pakko hankkia niitä tylsiä kodinkoneita ja ynnä muita sellaisia arkea helpottavia värkkejä. Eiks tämän sisustamisen pitäny olla kivaa ilman kaikkia tylsiä kahvinkeittimiä? No ei, vitsi, vitsi, ei kahvinkeittimet mitään tylsiä ole, haittaakse?
Ei ainakaan, jos hankkii tommosen kivan mustan! Tykkään oikeasti tosi paljon mustasta värinä, varsinkin sisustuksessa ja vaatteissa. Ja on se musta kodinkoneissakin paljon lika ystävällisempi ja hienompi väri kuin valkoinen. Yyyh, inhoan oikein sellaisia vanhoja kahvinkeittimiä ym. jotka ovat valkoisia ja vuosien varrella muuttaneet värinsä lähemmäs ruskeaa kuin sitä valkoista. Siinä on vasta esteettisyyttä kerrakseen!

Mutta se imuri.... Se kyllä tihkaisee vieläkin... Mulla olisi tuhat ja yksi asiaa mihin laittaasisin sen muutaman kympin mieluummin kuin siihen imuriin... Mutta pakko sekin on hankkia, ei auta. Tai ehkä mä sen imurin otan mieluumin kuin ne kaikki karvapallot ja muut moskat asumaan mun kämppään. :)

Tämä muuttamis ja sisustus innostus vain kasvaa koko ajan! Olen päällystellyt täällä tuolin päällisiä ja pian alan ommella tyynyn päällisiä, maalata pöydän kannen ja rakennella tv-tason. Ja tälle tuunaamiselle ja näpertelylle ei loppua tahdo näkyä (vieläkään...)! Parisen viikkoa, parisen viikkoa... :P

P.S. Ja vitsi, vitsi, en mä mikään aikuunen ole, haittaakse?

perjantai 20. tammikuuta 2012

Päivän asu

Ja uusi paita löydetty Turun Ginasta! Nyt sitten toivotaan, että Turussa on vain yksi Gina, etten aivan turistilta täällä kuullosta...

Kerkesin onneksi vielä alennuksille, kun paita oli sen puoleen hintaan alennuksessa. Hahaa, ei jääny tämä tyttö taaskaan tyhjin käsin alennuksien jälkeen! :D

Mitäs muuta, ei sen erikoisempaa. :) Tälläinen ei-mitenkään-ihmeellinen-perjantai. Voi sen vissiin näinkin viettää. :) Hyvää viikonloppua joka hyypälle! <3

torstai 19. tammikuuta 2012

Muistoesinehaaste

Viikkohan siihen meni. Niin kauan mietin kahta esinettä, joissa on jokin muisto tai tarina. Nelliina heitti haasteen minulle ja olin heti innoissani siitä. Ongelmana oli vain, etten osannut päättää mitkä kaksi esinettä otan. Monella esineelläni on tarina, mutta halusin kaksi sellaista asiaa, joista en haluaisi millään luopua. Jotka tuovat minulle jonkun mieleen tai joitain tapahtumia. 

Ja puhutaan mieluummin asioista kuin esineistä. Mulle tulee esineistä mieleen vain sellaiset kovat tavarat ja mun "esineet" eivät ole kumpikaan kova tavara. :)

Näihin kahteen siis päädyin:

 Lapaset.
Miksi nämä? Koska ensinäkin olen erittäin kranttu lapasten suhteen, omistan korkeintaan toiset lapaset näiden lisäksi ja nekin taitavat olla pitkässä lainassa. Rakastan itse tehtyjä lapasia, mutta en ole itse viitsinyt koskaan opetella tekemään niitä. En ole muuten edes koulussa kässän tunnilla tekemään lapasia! 
Joten pyysin siskoltani kauniisti lankakerät kädessä tekemään minulle omat kunnon lapaset joskus aikoja sitten. ja sehän teki mulle! Kuinka ihana voi olla? :) Eli näitä lapasista tulee mieleen aina rakas siskoni ja nämä saavat aina hymyn huulille ihan senkin takia, kun nuo värit muistuttavat yhdestäkin pukeutumiskaudestani. Ainut ongelma näissä on, että ne tuntuvat olevan aina hukassa. Onneksi ne kuitenkin aina löytyvät (ja nyt koputan puuta).

Lapsuuden unikaveri.
Huomaa raukan hiukan kärsineen elämänsä varrella. Tämä "pikkunalleksikin" kutsuttu pehmolelu on ainut erittäin rakas lelu, jonka olen säilyttänyt. Se on nähnyt niin paljon maailmaa, ettei varmaan monikaan ihminen ole ollut niin monessa paikassa kuin tämä. Se on käynyt monessa Euroopan maassa ja kiertänyt Suomea.
Okei, on se pikkuisen ruma. Mutta silti niin ihana! Tämä olisi yksiä niistä asioista,jotka pelastaisin tulipalosta, jos ehtisin.
Muistan erään kerran, kun meinasin joskus kymmenen vuotiaana luopua tästä. Olin sanonut äitille, että en mä enää sitä halua, mä oon jo iso likka. Äiti oli kuitenkin sanonut, että laitetaan se talteen varmuuden vuoksi, jos mä haluan sen takasin. Vakuuttelin, etten halua. Joopa joo, kahden tunnin päästä hain sen takaisin omalle paikalle sänkyni päälle. :) Muistan vielä syyn, miksi olin luopumssa siitä. Pelkäsin, että koulussa minulle naurettaisiin, jos saisivat tietää "pikkunallesta". Pelkäsin olevani nössö. Mutta onneksi tajusin, että miksi luopua jostain rakkaasta muiden takia. :)


Haaste menee siis näin: Ideana on kuvata kaksi rakasta esinettä, jotka tuovat ihania/kamalia/hauskoja/mahatavia/järkyttäviä muistoja mieleen. Esineet voivat olla uusia tai vanhoja, mutta niihin pitää liittyä jokin tarina.
Itse sitten haastan Maaritin ja Annien.

Meinasin laittaa tähän vielä yhden asian, josta tuli minulle heti tärkeä, mutta ajattelin noudattaan haasteen sääntöjä ja odottaa parempia kuvaus aikoja. Tämä talvi ei oikein ole eduksi sille. :) Saatte sitten joskus tietää mikä se on. :P

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Karvalakki

Vihdoinkin pääsin käyttämään viime talvena ostamaani karvalakkia!
Teinipeili, teinipeili.....
Ja miksi vasta nyt? Koska olin hidas ja ostin oman karvakasani vasta viime kevät talvella ja eihän silloon enää voi käyttää karvalakkia, kun tulee niin saaterin kuuma sillä! Hyvä minä, hyvin on taas järki pelannu...
Mutta nyt kun se talvi kerran tuli vihdoinkin kunnolla, niin sen kunniaksi sitten mösä päähän! Ja ehkä vähän Turun reissun kunniaksi... ;P
Voisin perustella muuten sen hitauden sillä, että millään ei tahtonut tulla sitä oikeanlaista karvalakkia vastaan, en nimittäin halunnut sellaista ihanan kirjavaa, joka on vain sen talven kiva, mutta seuraavana talvena sitten miettiikin, että miksi jumankauta mä tän ostin! :) Ja tämän kohdalla ei ainakaan vielä ole tullut sellaista tunnetta... :) Selityksen makua, vai...?
Asiasta hillopurkkiin. Ihan pakko kiittää oikein täälä Gina Tricotin sovituskopin valaistusta. Kerrankin sovituskopissa oli armelias valaistus! Ei ollut sellaista kuuluisaa valaistusta, joka paljastaa joka ikisen virheen, minkä itsestään vain voi löytää. Sopivan hämärä valo, ei kuuluisia koulunvessojen valoa imitoivaa kirkasta tehdasvalaistusta! Tiedättehän te, koulussa ainakin likkojen vessoissa on aina sellainen valaistus, joka varmasti lyttää ihmisen itsetunnon paljastaessaan kaikki finnit ynnä muut näppylät naamalta? Jos ette, niin kiittäkää kouluanne! :D

maanantai 16. tammikuuta 2012

Päivänä, jolloin on kipiänä...

... juodaan kuumaa kaakaota...
 ...Katsotaan hyvä elokuva...
 ... ja luetaan sisustuslhetiä ja -kirjoja.
Luulisi näiden parantavan buranaa paremmin! :)

Mutta takaisin vällyjen väliin... Hyvää maanantaita teillekin. <3

perjantai 13. tammikuuta 2012

Siskon kaapilla

 Mutta ei kerrota siskolle! No, turha vaiva, saa kuitenkin tietää jossain vaiheessa, joten mitä sitä peittelemään.
Okei, olen ehkä hieman rasittava siskoni mielestä, kun käyn hänen vaatekaapilla ryöstöretkillä, kun omasta kaapista ei muka löydy mitään päälle laitettavaa. Mutta hei, mä kuitekin palautan kaikki mitä olen siskolta lainannut, niin takaisin! Ainakin usein... :p Että kiitos ja anteeksi taas siskosein!
Niin, tämähän on se vanhemman siskon oikeus, että sitä mukaa. Mutta auta armias, jos systeri joskus eksyy mun kaapille ilman lupaa... Prkle... Se on sota! ;D
Shortsit: Nike
Paita: Vero moda (ikivanha)
Bleiseri: Lontoon brimarkista
Kengät: Dinsko
Tälläistä tänään. Pitäisi varmaan itse hankkia omat harmaat collegeshortsit, kun kerran olen näihin näin kovaa ihastunut. Ei kai sitä tarvitse olla urheilija ostaakseen urheiluvaatteita. Monta kertaa tulee jätettyä kiertämättä kaikki urheiluliikkeet, ihan vaan sen takia ettei niille ole tarvetta, kun ei urheile. Mutta on ne urheiluvaatteet vaatteita muiden joukossa. Ei niitä ole pakko käyttää niiden varsinaisessa tarkoituksessa. ;) Ja vaikka harrastaisinkin aktiivisesti urheilua, en todellakaan laittaisi noita shortseja jalkaan ilman sukkahousuja tai leggingsejä! Sen verran on reiden vartta mulle suotu. ;)

torstai 12. tammikuuta 2012

Sisustusvimma!

Päässä pyörii tällä hetkellä vain kaikki mikä liittyy sohviin, pöytiin, tauluihin, hyllyihin, tyynyihin ja tuoleihin. Eli kaikki sisustukseen liittyvä!
Tätä on jatkunut jo jonkin aikaa, mutta se vain pahenee pahenemistaan... Kirpparit ja Ikeat on vaan mielessä niin tiukasti, ettei koulujutuille ole ollenkaan tilaa pääkopassa! No, yritän kyllä raivata niillekin tilaa, mutta vaikeaa on, vaikeaa on...

Ja mistä nyt tämmöinen? No, kerrotakoon, että tämä likka on muuttamassa kuukauden päästä ihan omaan kämppään. Tästä koko vimma on siis lähtöisin. Innoissaan? Ei kai...
Ei sitä ihminen oikeasti kunnolla pysty keskittymään kouluun, kun näen jo silmissäni, minkälaisia tyynyjä tulen ompelemaan, kuinka tuunaan keittiön pöydän ja minne mikin tavara menee! Kyllä, tuunaamista odotan kaikkein eniten. :P

Jep, jep, ehkäpä olen hiukan... ei, ehkä vähä enemmän kuin hiukan innoissani tästä. Yritän kovasti pitää suurimpaa osaa sisustusmölyistä mahassani kavereiden, porukoiden ja sukulaisten ollessa paikalla, koska luulen heidän saaneen jo tarpeekseen höpinöistäni. Vaikka toisaalta, innokkaita kanssa shoppailijoita on ollut mukana jo kirppari kierroksilla!

Tavaraa uuteen kämppään on siis löytynyt omasta takaa ja kirpparin antimista. 
Tämä on rakkaan siskoni joululahja mulle. Lahjan saaja, joka on huono organisoimaan kiittää! <3


Siinä tulevassa kämpässä tullaan juomaan kahvia. Paljon kahvia. Kahvia kermalla, maidolla, sokerilla tai ihan vaan mustana. En yksinkertaisesti pysty olemaan ilman kahvia enää, kun kerran opettelin juomaan sitä vähän yli vuosi sitten.

Joululahja myös. :) Tämä on sarjassamme niitä kynttilöitä, joita ei millään malttaisi polttaa.

Kaikki lasipurkit vaan tänne! Niitä ei voi olla liikaa. ;)

Ja tietenkin sinne tulee jotain Marilyn aiheista! Näistä mustavalkoisista Marilyn sisustuskoristeista en pysty pitämään näppejäni erossa.
Huomasitte varmaan jo sisustusken värimaailman? Mustaa, valkoista, vähän tummanruskeaa ja vähän metallia. Ja paljon lasi esineitä ja tyynyjä! Hemmetti, mun ei käy hyvin näiden kanssa... Varsinkaan, kun meinaan tuunailla suurimman osan tavaroista kämppään sopiviksi! Ei, kyllä se siitä. Sen verran on hullun kiilto silmissä. ;D Että koittakaa kestää sielläkin! 

Näitä tälläisiä siis luvassa tässä lähi aikoina. Enjoy! :)

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Jotain sinistä, jotain mustaa

Kärsivältä näyttää... Aika surkee koiranpentuilme...

Paranihan se ilme! No, vähä edes...
Tämä lumi olis voinu tulla jo kaks kuukautta sitten... Eihän tuonne pihalle osaa hemmetti mitään pukea, kun ei ole tottunu...! Mutta ehkä mä sen kestän... Kunhan se pysyy kans sitten miinuksen puolella pikkuusen, koska jos nyt tulis plussakelit.... Voi auta armias tätä talvikengätöntä likkaa! Säästäkää mut kuivin sukin läpi alkuloppu talven  kevääseen asti, jolloin kengät saakin vähän kastua. Paitsi että jalat säilyisi kuivina, jos ne talvikengät hankkisi... Prkle...

Mutta päälle sain kuitenkin puettua tummansinisen H&M:n telttapaidan ja H&M:n mustat feikkifarkut (olihan mulla nyt muutakin päällä kuten kuvasta näkyy, mutten jaksanut nyt niitä mainita...). Noissa farkuissa ei päälle päin ole mitään vikaa, mutta 1. Ostin liian suuren koon, jolloin ne putoavat vähän väliä puolipersuksiin, kuin housunroikottajilla konsanaan ja 2. Ne sen suuren koon lisäksi venyvät vartin istumisesta aivan törkeästi minkä takia ne putoaa entistä enemmän päältä!
Miksi mä sitten käytän niitä? No, putoamisesta huolimatta ne passaa oikein hyvin sellaisiin päiviin, kun haluaa   housujen edes näyttävän fiksuilta, mutta ei todellakaan huvita pukea mitään kiristävää päälle. Eli juuri sopivat lusmuiluun! Ja hyvin menee samaan sarjaan muodoton telttapaitani. Kyllä, oli lusmu päivä. :)

P.S. Sitähän sanotaan, että sinistä ja mustaa ei saisi yhdistää... Paskat, sanon minä! Hyvin ne mun mielestä yhteen soppii! :D

maanantai 9. tammikuuta 2012

Vintagemekkoja ompelun päässä!

Sain joululahjaksi Vintagemekot -kirjan! Siinä on kymmenen kuuluisan mekon ompeluohjeet, kaavat ja sitten pientä infoa naisista, joiden päällä nämä mekot ovat tulleet kuuluisiksi! Siellä on muun muassa Audrey Hebrunin, Twiggyn, Diana Rossin, Madonnan ja tietysti Marilyn Monroen mekot! Tietysti näillä naisilla on mekkoja ollut päällä jos jonkin moisia, mutta esimerkiksi Marilynin kuuluisin mekko on tietysti se valkoinen, kellohelmainen halterneck mekko. Oi nam!
Silmät lautasen kokoisina olen selannut tuota kirjaa... Tahtoo ommellaaaa....

Olisinko tulevissa penkkareissa Marilyn...? Se olis ainakin hyvä syy tehdä tuo mekko! :D Mutta toisaalta, ei se sitten näy siellä lavalla karkkia heitellessä, kun sitten pitäisi olla joku tylsä toppapuku päällä ettei persusta jäädy... o.O Mutta silti, tahtoo! Ja saisin vetää blondin peruukin päähän ja katsoa, että miltä näyttäisin blondina. Se olisi mielenkiintoinen näky se.

Voisin tehdä noista mekoista melkeimpä kaikki... Ihan vaan vaikka tekemisen ilosta!

lauantai 7. tammikuuta 2012

Lupauksia

Niin, ne uuden vuoden lupaukset... Kaikki ovat taas vaihteeksi lupailleet painonpudotuksista tipattomiin tamikuihin asti jos jonkin näköistä uuden elämän aloittamiseksi. Jotenkin kummasti nuo kaikki liittyy kuitenkin omaan terveyteen tai muuten vain hyvinvointiin, mutta nimenomaan siihen fyysiseen. Miksi ne lupaukset tehdään aina kun vuosi vaihtuu? No, ajatuksenahan on aina, että voi aloittaa puhtaalta pöydältä ym. ym. Mun puolesta voi lupailla sitä sun tätä, jos vain huvittaa, mutta se pitää kanssa olla sellainen, joka varmasti pitää! Myönnän, kaikki painonpudotukset sun muut on lupailtu, mutta eipähän ole vain pitänyt. Mä päätinkin sitten luvata muuttaa mun asenteen vähä moneen asiaan.


Ensinäkin, sanon heti olevani juuri se ihminen, joka elää tunteittensa kautta. Ja pahasti elänkin sillä tavalla. Nyt varmaankin joku urospuolinen henkilö sanoisi siihen syyn olevan naiseuteni (hui, voinko mä sanoa olevani vielä nainen...? En, joten korjataan: naispuolisuuteni, likkahan mä vielä oon), koska naisethan ajattelevat tunteella eivätkä järjellä. Joo, useimmiten ja on se mun mielestä parempi tapa. Elämä ei ainakaan ole tylsää!
Mutta siinä tunteiden kautta elämisessä haluan muuttaa yhden seikan. Olen niin tunne ihminen, että elän muidenkin ihmisten tunteiden kautta ja annan muiden mielipiteiden helposti vaikuttaa omiin tunteisiin ja mielipiteisiin. Aina se ei näy minusta ulospäin, mutta sisälläni on sellaisetkin bileet tunteilla ja ajatuksilla. Siinä menisi tavallisella tyypillä pakka sekaisin! Ja sellainen liika miettiminen ja tunteilu on aika raskasta. Joten tänne julkisesti ilmoitettuna, täten julistan lupaavani itselleni etten anna muiden mielipiteiden vaikuttaa omaan olemukseeni tai päätöksiini elämässäni. Tätä ei pidä sitten ottaa niin, etten enää välitä muista, heidän tunteista tai heidän mielipiteistä. Olen aina mielelläni kuunnellut muita ja kuuntelen vastedeskin, mutta en ota muista liikaa vaikutteita itseeni.
Lupausta voisi siis tarkentaa näin: Lupaan olla miettimättä liikaa mitä muut minusta ajattelevat, lupaan  itselleni tekeväni itse omat päätökseni antamatta muiden vaikuttaa niihin liikaa. Lupaan olla tästä lähin mahdollisiman oman itseni ja muiden on hyväksyttävä minut sellaisena. Ja ihan ensimmäisenä minun itseni on hyväksyttävä itseni sellaisena kuin olen.


Elikkä tämä likka yrittää olla armollisempi itse itselleen. Toisilla on alkanut kamppailu liikakilojansa vastaan, mutta mulla on alkanut kamppailu asennettani itseäni kohtaan. Elämän voi tosiaan ottaa rennommin!
Tukka takussa ja elämä edessä.
P.S. On muuten kamalat silmäpussit vieläkin! Voiko ne näkyä vielä hyvin nukutun loman jälkeen? Voi...

P.P.S Voin jo kuulla lähipiirin sanovan mulle suurin piirtein näin lupaukseni myötä: "On se hyvä, ku sä sen ny tajusit! Sitähän me ollan sulle jo kauan sanottu!" Niin... ;)

perjantai 6. tammikuuta 2012

Hei, sulla on paita väärinpäin!

Jes! Mähän alan edistyä tässä asukuvien laatimisessa taas vaihteeksi! Tai no, sanotaanko, että jaksan taas panostaa kunnolla siihen mitä päälleni laitan.
Tämän kertaisessa asussa olen päättänyt kääntää laatikkomallisen neuletakin nurinpäin ihan vain sen takia, että se näytti hyvältä. Ja näyttää vieläkin. Eihän kukaan ole kieltänyt laittamasta vaatteita väärinpäin päälle? Kiva käyttää välillä vaatteita "väärin", on se ainakin hauskaa ajanvietettä keksiä uusia käyttö mahdollisuuksia vaatteillensa.
Että tämmöstä tänään... :)
Ilmeellä tää hoidetaan!
 Pelkät sukkahousut shortsien alla eivät olleet mitkään parhaat mahdolliset vaihtoehdot tälle päivälle... Kylmä pakkasi tulemaan, kun pakkastakin oli illalla jopa sen kymmennen astetta! Eihän me tällääseen talveen ole varauduttu! Märkää ja loskaahan sen piti olla! Niin, ja sen takia niitä talvikenkiäkään ei ole tullut hankittua... Mutta kyllä yhdet Converset aina pari talvea kestää, jos ne kestää Provinssinkin!

Niin ja siitä neulepaidasta vielä... Kyllä se tulee olemaan tulevaisuudessakin väärinpäin päällä. Sanoo muut mitä sanoo.


It's nude

Olen ihastunut aivan täysin nudeen kynsilakkaani. Se tuli jonkun aikaa sitten ostamani kynsilakkapaketin mukana ja silloin ajattelin, että nyt on jo niin friikki kynsilakkaväri ettei kannata edes kokeilla. No, sitten alkoi kyllästyttää ne muut värit enkä kehdannut ostaa uutta, joten päätin sitten kuitenkin kokeilla tuota friikkiä nudea. Älkää käsittäkö väärin, pidän oikeastaan aika paljonkin nuden sävyistä alusvaatteissa, vaatteissa ja ehkä pikkuisen meikissä, mutta nude kynsilakka tuntui menevän yli. Väärässä jälleen!
 On se vähän oudon näköinen, mutta hyvällä tavalla. Ja nuden kynsilakan käyttö varmaan riippuu vähän käyttäjän ihon sävystä.

Suosittelen kokeilemaan sellaisia kynsilakka sävyjä, jotka muistuttavat lähinnä armeijapuvun sävyjä. Tai ylipäätään sellaisia sävyjä, joista ei oikein osaa sanoa mitä väriä lähinnä ne ovat. Itselle tuli kauhea hinku päästä ostelemaan juuri sellaisia sävyjä. sormet syyhyää... Ja onhan ne mukavampaa vaihtelua iän ikuisille punaisille ja pinkeille sävyille, jotka tahtoo tulla mulla ainakin korvista pihalle... yäk! Liian ylitsepursuavan romanttisia ja naisellisia värejä mulle tällä hetkellä.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

HELLO VUOSI 2012!

Oi kyllä, edelleen ollaan hengissä, vaikka tälläinen pieni hiljainen kausi on ollut. Laitan nyt tämän kokonaan mun tietokone ongleman syyksi. Okei myönnetään ensin oma tyhmyys, astuin koneen päälle ja vanhan koneen näyttö alkoi menettää näkyvyyttän pikkuhiljaa niin etten nähnyt näytön läpi enää yhtään mitään! Kauan sain sitten odotella kaiken maailman joululahja rahoja, jotta sain ostettua uuden koneen. Ja tässä sitä nyt sitten näpytellään! Jos sitä nyt ymmärtäis olla jättämättä läppäriä lattialle...?

Mitäs mitäs mulle...? No ainakaan mun pärstä ihon kunnosta ei voi sanoa ainakaan mitään hyvää... Paitsi, että olen saanut taas tuhlata rahaa hipiän kaunistaja purkkeihin sen takia (eli toisin sanoen ne oli mun joululahja mulle). Nyt vaan sitten toivotaan, että ne tehoaa.
Tämä on ainakin purkin tekstin mukaan sellanen ihmeaine, joka poistaa meikin, puhdistaa ihon syvempiäkin kerroksia ja kosteuttaa. Vai mitä niitä nyt olikaan... Kuitenkin 3in1 puteli.

Jep, vissyä vaan naamaan. Kuitenkin sitten käy niin, että mun hipiä tykkää näistä myrkyistä ja sitten oon totaalisessa koukussa näihin kalliisiin hipiän kaunistajiin. Shit happens! No ei, kyllä mä ihan mieluusti ainakin vähä laitan mania mun hipiän kuntoon, ku se ei todellakaan ole mikään loistava, saati sitten hyvä tällä hetkellä!

Ja naamarasva. Läträän tätä aamuin ja illoin, koska mun mielestä ei yöksi tarvitse välttämättä mitään erillistä rasvaa. Tämä toimii muuten tosi hyvin meikin pohjustukseen! Ei nimittäin liian tuhtia tavaraa.


 Toisaalta, ei sillä olis väliä vaikka mun naamavärkki näistä tykkäiski, kunhan se vaan tykkäis jostain ihonhoitotuotemerkistä! Se on sen verran herkkä tapaus, että se ei mitä tahansa huoli. Ja jos sillä ei ole edes kallismaku putsareitten suhteen, niin sitten mä luovutan! Kukkikoot sitten kuinka tykkää.

torstai 22. joulukuuta 2011

Talvikengät talveksi?

Myönnetään, että toi on mulle hiukan outo käsite... Mähän kuljen suurin piirtein kesät talvet samoissa kengissä ja siitä oon sitte saanut kuulla. Syyksi tähän ilmiöön väitän etteivät mitkään talvikengät ole kivat! Varsinkaan ne varrelliset saappaat! Ne olen pitkän aikaa jo kiertänyt kaukaa... Että tennareilla tämä likka vetää talvetkin.

Nyt olen kuitenkin lämmennyt sille ajatukselle, että jalat olisivat lämpöiset talvellakin pihalla kulkiessa. Hyvä, kun sen nyt tajusin! Mutta se kenkien ulkonäkökysymys ja käytännöllisyys ovat olleet oikein hankala yhdistelmä... Mutta sitten löysin ne oikeat jotka vastaisivat vaatimuksiani talvikenkien suhteen! DR. MARTENSIT ne olla pitää!
Siinäpä muutamia oikean mallikkaita vaihtoehtoja. Brandossilta saisin nämäkin tilattua (kuvatkin siis sieltä..), mutta mitäpä nuuka ittellensä voi? Joka tapauksessa näissä olisi se etu, että näitä voisi käyttää ympäri vuoden , talvellakin, koska näihin mahtuisi villasukat mukisematta. Oletteko näet koskaan yrittäneet laittaa tennareita jalkaan vilasukkien kera? Ei ole mikään hemaiseva näky!

Mitäs muuta kuin kenkähaaveiluja? No, lappi on meikäläisen tämän hetkinen sijaintini ja täällä on sentään edes vähän lunta ja pakkasta. Saapahan edes valkoisen joulun! Ja kuvia tulee vasta vähän ajan päästä, koska joku kumma oli mennyt unohtamaan mun kameran USB- johdon... Kukahan se on mahtanu olla?

maanantai 12. joulukuuta 2011

Omaa rauhaa

Olen tässä nyt ollut tämän päivän itsekseni kotosalla. Mukavaa vaihtelua taas välillä, saa olla ja tehdä niinkuin huvittaa. Olen viettänyt aikaa ystäväni kanssa, ajellut, katsonut telkkaria, maannut sängyssä ja tehnyt ruokaa. (Solvelsin taas jotain omaani, ja tuli hyvää! Se oli kukkakaali versio makaronilaatikosta, kun en itse pysty enää sitä viljaa mässyttämään...)

Ennen kaikkea tämä oma rauha on antanut minulle aikaa miettiä asioita. Tai omaa itseäni ja muita. Totesin tässä ainakin, että sanomme liian harvoin toisillemme kuinka paljon välitämme toisistamme. Joskus emme ehkä ollenkaan. Olisi hyvä edes kerran sanoa se toiselle ääneen, koska äkkiä voi olla liian myöhäistä. Mutta jos siihen ei jääkkään enää mahdollisuutta, niin uskon kuitenkin, että ihminen, jonka menettää lopullisesti, tiesi olevansa pidetty. Mutta ihmiset sanokaa läheisillenne, kuinka tärkeitä he ovat teille! Se ei maksa mitään ja sillä saa vain hyvän mielen toisille aikaan. Ja itselle myös.

Mitäs minä sitte itsestäni oivalsin? No, ainakin sen, että "tunnelukkoni" on erityisen vahva. Löysin yhdestä Trendin bloggarin, Elina Tanskasen, blogista linkin testiin, joka paljastaa alustavasti, millainen on tunnelukkosi ( jos rupesi kiinnostamaan niin tästä pääset sinne...). Tulokseni oli erittäin osuva. Harvoin mikään testi antaa näin tarkkaa analyysiä itsestäni. Tämä ehkä vähän selkeyttää viime aikaisia ajatuksia ja pohdiskelujani itsestäni ja tekemisistäni. Tässä yksi osa siitä lopputuloksesta:

"Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Uhraudut, jotta et joutusi kokemaan syyllisyyttä siitä, että et ole huomioinut riittävästi toisia. Uhraudut omasta tahdostasi, et toisten vaatimuksesta, koska muiden tarpeet yksinkertaisesti ylittävät omasi. Saatat olla luonnostasi empaattinen, etkä halua toisten kokevan mielipahaa. Koet itsesi vahvaksi ja kannat vastuuta toisten hyvinvoinnista. Sinun on helppo olla toisia kohtaan ymmärtäväinen ja myötätuntoinen. Kuuntelet yleensä toisten ongelmia ja kerrot omistasi vähän."

Jesus, kun pelästyin tuon tekstin totuuden mukaisuutta... Tuo on niin totta, niinkuin ne loputkin analyysistä... No, onpahan ainakin miettimistä taas hetkeksi aikaa, miten noita voisi hieman laannuttaa itsessäni... Koska on ne aika puuduttavia elämänkumppaneita.

Ai niin ja se jauhelihakukkakaalilaatikko! Ihan sama valmistus periaate kuin makaronilaatikossa, mutta keitä kukkakaalit makaronin sijaan. Ja kannattaa sekoittaa sen munamaison sekaan sitä uutta valion maustetut rahkat yrtit versiota. Tulee muuten hyvää!
Että semmoisia tänään... Jos ei muuta, niin olen saanut ainakin hyvää ruokaa! :)

torstai 8. joulukuuta 2011

Tukkatyylin päivitys

Hah, sai vain meikä likkakin aikaaseksi värjätä ne hiuksensa! :D Vähä tummempi tuli kuin ajattelin, mutta se ei ole ollenkaan huono asia. Niin, ja olen vaihtelun vuoksi laittanut keskijakauksen. En kyllä todellakaan muista koska viimeksi mulla on ollut keskijakaus! Ehkä viimeksi yläasteella seiska luokalla...? En ole sen aikaisten traumojen ja kamalien kuvien takia uskaltanut laittaa keskijakausta, mutta ei se olekaan niin kamalan näköinen. Nimittäin silloin, kun mulla on viimeksi ollut keskijakaus, hiukseni ovat ulottuneet reilusti perseen päälle ja hiusten väri oli, ah, niin sanoin kuvaamattoman kaunis! ( oksennusrefleksin toimiminen on taattu, kun näenkin seiska luokan luokkakuvan...!) Mutta nyt on parempi lähtötilanne, joten nyt on vain totuttelemista.

 Ja oottekin varmaan huomanneet mun rakastuneen kuvassa näkyvään ruutupaitaani? Jos ette, niin täten ilmoitan olevani. Ja varsin syvästi olenkin! Törkeän helppo vaates, jota ilman en enää tule toimeen. Se vain yksinkertaisesti toimii aina!
Ja silloin kun ruutupaita on sopivan iso, niin se peittää sellaisen ruokaa täynnä olevan pallomahan ilman, että näytät isolta muuten. ;)

Pitäälö munkin nyt sitten vielä? Lunta on tullut tännekin päin maailmaa! Ja nyt olen tämän sanonut, niin se on sulanut aamulla ja sitten kaikki on yhtä lillua! :D Ei mee nallekarkit tasan...

Näihin tunnelmiin jääden ja huomenna palaten asiaan sanon teille hyvää yötä! <3