Löysäilyä lempitakissa

Sunnuntaina ei voi kun löysäillä, joten flanellipaita ja shortsit tuntui oikein passelilta valinnalta. Mutta tuo takki on aina passeli valinta! En tiedä aikaa ja paikkaa, jolloin tuo ei olisi mulla päällä. Se on melkein sen kolme vuotta vanha, ja en muista olenko sanonut tämän, mutta sanon silti, että tuolle takille kyllä pidetään sitten hautajaiset kun se on täysin käyttökelvoton eli kuollut. Se on alkanut kulumaan uhkaavasti hihansuista, joten niihin hautajaisiin on pakko alkaa jo varautua. Mutta kädet ristissä toivon, että sillä on vielä pitkä elämä edessä.

 Takaisin flanellipaitaan. Olen erittäin ihastunut siihen, koska rennompaa vaatekappaletta saa hakea! Jos nyt ei lasketa kotovaatetusta...

Yhtä asiaa en täällä Levillä ymmärrä... Miksi kaikilla on toppatakit ja -housu päällä vaikka pakkasta ei ole kuin juuri ja juuri sen yksi aste? Nyt ei sitten puhuta niistä laskettelijoista, tottahan toki heillä on melkein pakko olla toppavaatteet, vaan niistä jotka ovat menneet muuten vain keskustaan pyörimään ja kiertelemään. Ei heille tule kuuma!? Mulla oli ainakin juuri sopiva sukkahousuilla ja leggignseillä ja shortseilla. Ei tullu kylmä! Vai oonko mä sitten joku ihmetapaus...?

Terveisiä Leviltä!

En muistanut mainita täällä, että meikä viettää pääsiäisen Levillä. Oi mahtavaa olla taas täällä!
Eilen lähdettiin posottelemaan aamusta jo tänne päin Suomea ja matkaan kului taas se 8 tuntia... Mutta harvinaisen hyvin viihtyi pakettiauton kyytissä tällä kertaa, koska yleensä vähintään se viimeinen sata kilometriä on yhtä tuskaa istua...

Asiaa auttoi varmaankin mun matkaviihdyttäjä-trendini. En varmaan olisi kestänyt ilman! Onneksi maltoin olla lukematta tätä jo edellisenä päivänä, että säästyi koko lehti 8 tunnin matkalle.

 Illalla pitikin sitten heti painua ravintolaan syömään, ei sitä enää itte ruokaa aleta tekemään tuon jälkeen! Siskon kanssa matkattiin ispän eli iskän perässä skibussilla Levin keskustaan hakemaan äiti mukaan messiin. :)

 Sisko unohti pakata sitä hienompaa osastoa vaatteista mukaan, joten oli pakko käydä mun laukulla ja lainata raukalle vaatetta, nii. (Mä en ole sitten koskaan lainannut siskon urheiluvaatteita, en toki! ;P)

 Levin keskustaan ei ole pitkä matka, mutta syy linkan käyttöön ovat tässä. En ihan piitannut listiä itteäni tuolla... No joo, olisin voinut laittaa tennarit, mutta kamoon! Mentiin syömään ja piti olla vähän hienompaa!

 Ruoka oli hyvää, ei, loistavaa, vaikka todisteita ei olekaan!

Reino kissa! Ihana nähdä tuotakin karvakasaa <3

Ruuan jälkeen vielä marssittiin Hölmölä nimiseen baariin ja siellä vähän vielä jatkettiin iltaa. Niin oli mukavaa ja hauskaa!

Nyt pitäisi tässä lähteä tekemään jotain urheilullista jossain vaiheessa, mutta ei todellakaan mitään mikä liittyy hiihtämiseen, hyi! Muut saavat mennä, mutta mä lähen mieluummin vaikka juoksemaan ja puntille. Mähän en hiihdä!

Pipo päässä seka säässä

Tuonne pihalle ei sitten millään tiedä, että mitä pukisi päällensä! Aamulla kun lähdin kävelylle, tuli sellastakin märkää karvalakkilunta taivaalta ettei koskaan. Sitten, kun lähdin liikenteeseen, aurinko paistaa kivasti. Matkalla serkun luo tulee rakeita. Sitten taas paistaa. Tulee rakeita. Paistaa. Rakeita. Koita siinä nyt sitten päättää!

 No, onneksi mä nyt jotain sain aikaaseksi. Oon kulkenut farkuissa jo hetken aikaa ja pikku hiljaa alkaa tulla sellainen mieli, että voisi saada vaihtelua tuohon valikoimaan. Hmmm, jos vain saisi aikaiseksi ja viitsisi vaivautua sinne sovituskoppiin taas muutamaksi tunniksi, muuten ei löydy oikeita. :)

 Toi trenssi on jo juurtunu mun päälle. On vain niin mukavaa käyttää vaihteeksi tuota nyt kun oikein luvan kanssa saa. En tiedä luulenko vain, mutta mun mielestä kaikki asut näyttää aina tuhat kertaa paremmilta kun heittää trenssin päälle! Onko siinä järkeä? Jopa tuo pipo saa ihan uuden ilmeen! :D

Näytin ystäväni mukaan oikein tyylikkäältä taas vaihteeksi. Kuulemma. Totesin, että kyllä joo tosi! Huomatkaa sarkastinen äänensävy... Mutta tosissaan se oli. Täh? En ollu edes ajatellu näyttäväni erityisen tyylikkäältä. Mun mielestä ihan perussettiä vain. Enkä mä mielestäni useinkaan ole erityisen tyylikäs. Mutta kiitosta vain kovasti! :)

Hyvää pääsiäistä kaikille! <3

Pehmisauto!

Tämän vuoden eka pehmis aloitettiin vaniljalla ja suklaalla. Nam!

Kyllä mulla ihan oikeesti kaula on, uskokaa pois. :)

Paitsi.... Mitä perkuletta, pehmis maksaa jo 2,80e!!! Muistan kun viime keväänä  manasin hinnan nousseen 2,70 euroon 2,50 eurosta ja sekin oli jotain aivan kirkurimaista.... Nyt se on jo törkeää kiskomista! Mutta jälleen hain ne pehmikset itkien ja onnesta hypellen... Sekoa, kun jotain pehmiksen tapaista vain pitää saada, makso mitä makso! Mutta pehmis, jos mikä, on kevään ja kesän merkki. :D

Paappojen päivä

Mä päätin juuri, että tänään on paappojen päivä. Mietin, että kyllä sitä on äidiille ja isille päivä ja aina ku mennään katsomaan isovanhempia niin mennään mummolaan. Paapoilla ei ole mitään. Nyt niillä on oma päivä. Tänään kaikki joilla on vielä paappa, miettikää miten hän on vaikuttanut teidän elämässä. Mitä vaikutteita olette saaneet häneltä, miten hän innostanut teitä ja miksi hän on teille tärkeä. Ja jos teillä on paappa enää kuvissa ja sydämissä, nyt on hyvä muistella heitä, jos vain jotain muistatte.

Mun paappa on superpaappa. Hän on melko nuori usein verrattuna muiden paappoihin. Hän 62 -vuotias. Hän on elokuvahullu ja häneltä (niinkuin monilta muiltakin perheen ja suvun jäseniltä) olen saanut oman hulluuteni elävään kuvaan. Elokuvamakumme eroaa hiukan, mutta on monia elokuvia, jotka ovat molempien mieleen. Paappa on aina valokuvannut, tosin lähinnä kaikki synttärikakun puhaltamis tilanteet, perhekuvat ja muun muassa mun ja siskoni rippikuvan. Paapalta olen saanut oman valokuvaus innostukseni ja kukaan muu ei mun ja paapan lisäksi harrasta niin aktiivisesti kuvaamista kuin tätini Maija (koskaan en häntä tädiksi kutsu, ei sovi kyseiselle ihmiselle). Paappa on hyvä piirtämään ja itse olen myös aina tykännyt piirtämisessä, vaikka en ole siinä kovin hyvä. Innoittajana on siis jälleen paappani.

Hän on superpaappa myös senkin takia, että hän jaksaa aina auttaa meitä kaikki ja on luvannut tulla hakemaan vaikka Tampereelta meidät kotia keskellä yötä, jos sinne ollaan jumiin jääty. Hänellä on aina jokin projekti meneillään jolloin me muut ehkä hieman kärsimme, kun joudumme työllistetyiksi niiden toteuttamisissa. Mutta se ei loppujen lopuksi haittaa. Paappa pyörittää elokuvateatteria, ihan harrastus mielessä enää, jossa me muut perheen jäsenet ollaan aktiivisesti mukana. Hän on aina mukana juhlistamassa kaikissa kissanristiäisissä mitä suvussamme vain sattuu olemaan. Hänellä on aina aikaa meille, vaikka käykin töissä kaiken muun harrastuksen parissa. Hän on kannustava, luotettava ja erittäin rakas paappa.

Tykkäsin aina pienenä mennä paapan luo yöksi, kun siellä sai vapaasti mennä ja rellestää miten tykkäsi. Aamulla sai vetää keksi ja jäätelöä aamupalaksi ja valvoa sai aina. Piirrettyjä sai katsoa vaikka kuinka paljon ja majoja rakennettiin joka kerta. Kaikesta vapaasta touhaamisesta huolimatta koskaan ei mitään rikottu, koska paappa luotti, että kunnolla osataan olla, vaikka eletäänkin kuin ellun kanat. Paappa vei meitä aina joka paikkaan kun olimme pieniä ja vie edelleen, kun vain sattuu sopiva sauma. Hän on aina hengessä mukana kaikessa mitä me hänen lapsenlapsensa tehdäänkin.

Mun paappa ei ole mikään kiikkustuolipaappa. Mun paappa näyttää elokuvia, kerää elokuva mainoksia ja kerkeää aina joka paikkaa vaikka tilanne olisi mikä. Hän ei tiedä sellaisia määritelmiä kuin säännölliset ruokailurytmit, säännöllinen liikunta ja pitkät yö unet. Kirjaa voi alat lukemaan vaikka keskellä yötä ja limsa on oikein sopivaa ruokajuomaa. Hän tietää elokuvahistoriasta ja elokuvista enemmän kuin kukaan mies urheilusta ikinä ja harrastaa oman paikkakuntamme historian selvittämistä ja sen tallentamista. Hän ei erota tietokoneen ja netin eroa ja hänen jääkaapista saattaa löytyä neljä vuotta vanhaa ketsuppia. Käytöstavat pitää olla hänestä kohdallaan ja hänestä heikompiansa pitää ehdottomasta puolustaa. Hänelle perhe on erittäin tärkeä niinkuin hän on minulle ja muille perheen jäsenille. Hän hoitaa aina kaiken minkä on luvannut, vaikka asioita unohteleekin. Sekin vain sen takia, että muistettavaa on liikaa. Meillä on sisäpiiri huumoria paljon koko perheen kesken, joita kukaan muu ei ymmärrä. Koskaan hän ei mainosta itse itseään eikä hän haluakkaan. Kaikki mitä hän on suurimmaksi osaksi itse tehnyt, hän esittelee sen meidän kaikkien yhteisenä. Hän ei KOSKAAN korosta itseään, aina kaikkia muita.

Meidän paappa on oma lukunsa omien harrastustensa kanssa, jota voi jo luokittella kevyesti fanaattisuudeksi, melkein jopa hulluudeksi. Se tekee hänestä erityisen, omalaatuisen ja ennen kaikkea mun ja meidän muiden lastenlasten oman paapan. Rakkaan ja tärkeän superpaapan.

Eli nyt vain kaikki kertomaan omasta paapastanne tai edes miettimään häntä. He ansaitsevat sen.

Riippakorvikset

En tiedä johtuuko "keväästä" vai mistä, mutta tämä mun näpertely into alkaa levetä jo korujen väsäämiseen! Tai sitten se on vain ajan kuluttamista. Ihan sama, seuraukset tästä inspiraatioryöpystä on ihan mukiin menevä, koska tein kerrankin korvikset joita kehtaan käyttää!

 Mikä siinä on, että omille töilleen on hirveän kriittinen, vaikka muut sanovatkin, että hienot on? Ehkä siinä on se, että itse tietää kaikki työnsä virheet ja näkee sitten vain ne. Sen takia mulla on monet työt menneet roskikseen. Mutta nyt voin sanoa itsekin, että onnistuinpas! :D

Näiden kanssa sitten vain hiukset ylös nutturalle ja menoksi!

Vielä pieni tunnustus loppuun... Sanoin viime postauksessa etten pidä Twilighteista. No täällä yksi petturi katsoi eilen Uuden kuun neloselta. Voinko puolustautua sillä, ettei telkkarista tullut mitään muuta ja yökkäilin koko ajan tarinan ylirakastavaisuudelle ja romantisuudelle? En?  Entä sillä, että tämä menee samaan kastiin niiden surkeiden tositv -sarjojen joita vihaa, mutta silti niitä jää aika usein katsomaan? Ei...? Voi prkl....

Elokuva-asu

Voi oletteko koskaan kuunnelleet näin sunnuntai aamuisin radio Aallon akustista sunnuntaita? Aivan loistavaa musiikkia näin venymisvanumis-aamuihin. Sellaista rentoa ja saa hyvän mielen samalla. :)

Fiilistelystä ihan asiaan. Eiliseen ja eilisen asuun. Oltiin siskon kanssa eilen paapan elokuvateatterilla näyttämässä elokuvia ja päätettiin sitten hyödyntää elokuvien käynnissä olo aika pihalla kuvatessa ja D-vitamiinia nauttiessa. Taas vaihteeksi mulla repes pelleilyksi tämä asukuvan ottaminen, mutta syytän ihan siskoani, joka mua yllytti! No, ehkä vähän itsellänikin oli energiaa...

"Ota semmonen tähti -asento!" Mähän otin.

 Halusin siis boyfriend farkkujeni kaveriksi jotain ei-niin-perussettiä-ja-vähemmän-poikamaista. Joten vetäsin päälle Vanhan Vero modan ohuen liehupaidan ja siihen lyhyitten hihojen seuraksi perus musta neuletakki. Jotain naisellista siis. Ja hatulle ei ollut muuta perustelua kuin, että se vaan piti saada päähän!

Neuletakista puheen ollen, tajusin etten omista kuin tasan kaksi neuletakkia ja molemmat ovat mustat. Heh. En pahemmin ole koskaan perustanut niistä, mutta viime syksynä oli ihan pakko sijoittaa edes pariin kappaleeseen moisia. Ihan vain pakon edestä! :P

Katottiin sitten itsekin vielä viimeinen elokuva, Nälkäpeli. Ajattelin itse, että se on taas joku Twiglightien tapainen ällöherkkä elokuva (en pidä Twilighteista yhtään...), mutta yllätyin positiivisesti. Juonen idea oli, lyhyesti, että 12 vyöhykkeestä valittiin kaksi nuorta, tyttö ja poika, jotka sitten taistelisivat kaikki toisiaan vastaan nälkäpelissä. Eli 24 nuorta ja vain yksi voi selvitä hengissä voittajana, muut on tapettava ja itse pysyttävä hengissä. Tietenkään elokuva ei ihan tuon kaavan mukaan mene, muuten se ei ole elokuva. ;) Mutta menkää katsomaan, jos haluatte nähdä jotain ihan friikkiä vaatetusta, kokea raaempaa Big Brotheria ja ihmetellä ihmisten eläimellisyyttä.

Ihanaa sunnuntaita teille! <3

Ginalla on meikkivalikoima!

Hehhe, ehkä jossain mielessä vanha juttu, mutta en ollut muistanut hehkuttaa koko asiasta. Rakastan itse kaiken maaliman luomivärejä ja puhuin kerran ystäväni kanssa ties kuinka kauan ihan vain niistä ja kuinka meikkaaminen on tietyssä mielessä taidetta. No, ainakin se on erittäin mukava aamun/päivän rutiini. Mutta hemmetti, kun ne meikit maksavat astetta hiukan liikaa... Mutta Ginan meikit ovat opiskelijan kukkarolle sopivia (vaikka tällä hetkellä en varsinaisesti edes opiskele...). Laadusta en sitten tiedä, mutta uskon, että ihan soppeli hinta/laatu -suhde.

Käytännön asioista siihen tärkeimpään. Aivan ihania värejä koko meikkivalikoimassa! Luomiväreissäkin on jotain muutakin kuin ruskean sävyjä ja violettia. Hamuan hiukan sellaista oranssin sävyistä luomiväriä tuolta. Nam!

P.S. Tekniikan ihme tajusi vihdoin miten picasa toimii!

Maximissa

Ilmeellä!

Rakas maxihameeni, lempinimeltään mustalaishame, on päässyt taas pitkän ajan jälkeen käyttöön. Toivoin ensin, että keväisissä merkeissä, mutta tuo valkoinen töhnä tuli ja sekotti kaiken... Prkle....! Sula pois!

Mutta pitemmittä puheitta, hyvää viikonloppun alkua kaikille! <3

Juoksuhuppari omista kätösistä

Vihdoin se kauan odotettu ompeluinspiraatio iski!

 Väsäsin noin kolme vuotta mun kaapissa olleesta collegesta ittelleni juoksuhupparin. Kyllä sen kankaan kanssa kannattaa odottaa, että jokin sopiva idea tulee vastaan. Vaikka sitten sen kolme vuotta!

Voi helkutti, kun on taas mahtavaa poseerausta...!

Halusin just tommosen löysän mallin ja ehdottomasti hihattoman! No, tietenkään mistään ei löytynyt juuri sellaista kaavaa kuin olisin halunnut, mutta kun vähän itse muokkailin kaavoja ja sovittelin yhden vähän samantyyppisen hupparin kanssa tätä, niin kyllä se siitä muotoutui. Tein oikein napinlävetkin hupparin narua varten, vaikka vältän aina viimeiseen asti niiden tekemistä! Rasittavaa hommaa...

Mutta hei! En todellakaan ollut tällä varustuksella juoksemassa tähän aikaan vuodesta! Ihan kesäksi ja alku syksyyn ajattelin tätä. Piti vain vähän lavastaa tilannetta... :) Katsos, inhoan kesällä pitää jotain oikein ihon myötäistä paitaa päällä juostessa kun se liimautuu ällötävästi ihoon ja sitten ahdistaa. Tuon alle ei tarvitse laittaa kuin sopivat urheiluliivit ja se on siinä. Mun juoksu asustus koostuu siis trikoista eli tiukasta alaosasta ja löysästä yläosasta eli jostain roikkupaidasta. Niissä on helppo liikkua! Sehän on pääasia. Ja ehkä vähän se urheiluvaatteiden ulkomuotokin kuuluu siihen pääasiaan... Eihän sitä missä tahansa varustuksessa näyttäydytä! :D

Päiväni urheilijoiden keskellä

En tällä hetkellä tiedä mitään inhottavampaa tunnetta kuin, että "joutua" tekemään "reeninsä" the real urheilijoiden ympäröimänä... Siinä tuntee itsensä niin säälittäväksi sähläriksi, ettei toista! Näytin varmaan Hessu Hopolta, (jonka pitää pinnistää haba esiin, joka lopuksi valahtaa alas) kaikkien teräspyllyisten ja -habaisten treenajien rinnalla!

No, onneksi mulla oli mun oma teräshaba, rakas siskoni, mukana vähän edes mulla tukena, ettei aivan orpo -olo iskenyt. Ja itsehän mä päätin tehdä reenin siellä ja tiesin varsin hyvin, että siellä on niitä the real urheilijoita! Mutta vähän salaa toivoin, että heillä kaikilla olisi ollut yhtä aikaa lepopäivä tai jotain... No eipä ollut.
Siinä mä sitten yritin näyttää tietäväni mitä teen ja ihan oikein kaiken. No, varmaan teinkin, mutta auta armias, kun sisko lykkäsi siihen 20 kilon tankoon vielä 50 kiloa lisää ja noin vaan kevyesti meni kyykyt! Ja sitten seuraava liike ja taas kunnon painot. Vahtasin silmät pullonpohjilla siskoa ja sitten omaa 15 kilon tankoani... Joo, siis mähän kuulun tähän porukkaan!

Nämä kuvat ei sitten mitenkään liity tähän päivään, mutta piti tämäkin asu nyt julkaista  vihdoin ja viimein! :)

Mulla oli hyvä hiuspäivä. :)

Yritin tietysti hokea itselleni, että nuo tekevät tätä joka päivä ja tehnyt tuota joka päivä jo kauan. Mun ei siis tarvi nostaa sitä 70 kiloa kyykyissä, koska en pysty siihen. Mutta silti, on se nyt orpoa olla ainoa nallepainoja käyttävä rautapainoja nostelevien seurassa...

Ehkä tätä asiaa pahensi se, että olin hiukan hukassa koko paikassa, kun en ole koskaan siellä tehnyt mitään punttireeniä. Mutta perjantaina on revanssi. Aion katsoa valmiiksi liikkeet mitä meinaan tehdä ja pysyä samassa tahdissa edes siskoni kanssa. Sen verran neiti kehtasi piruilla ja elvistellä meikäläiselle siitä kuinka hiki pitää tulla ja kuinka mun piti pistää hommaan vauhtia. Ja tarkkaan muuten vahtasi mun jokaisen liikkeen tekniikan! On siinä orjapiiskurin eli personal trainerin vikaa, koska tietysti se tietää reenaamisesta enemmän kuin mä. Se tietää, että mun kilpailuvietti herää heti, jos mulle sanoo jotain poikkipuolista sanaa mun tavoista tehdä liikkeet ynnä muut. Mulle tulee sellainen, että kyllä mä pystyn, kattotaanko! -asenne. Ehkä ihan hyvä... :P

Hessu Hopo siis hyväksyy nallepainot ja painelee niiden kanssa perjataina teräshabojen sekaan. Varokaa! :D

Ikkunashoppailua ja Cubus

Kaverit haastoivat eilen lähtemään Vaasaan ja pakkohan sitä oli lähteä heidän tarjotessa makutuomarin pestiä. En itse ostellut mitään, haahuilin vain ja ihastelin kaikkea kevätkivaa. Aina voi hakea inspiraatiota, vaikkei mitään shoppailisikaan.

Mun stailattava ja stailausluomus. :)

 Anniina passitti meidät muut kattelemaan hänelle Vero Modasta jotain sopivaa, kun hän ei itse kuulemma löytänyt. No, meikällä repes homma käsistä ja hamstrasinkin sitten koko asun koruja myöten hänelle! Oli kiva päästä edes vähän stailaamaan jota kuta. :) Halusin kokeilla Anniinalle jotain oikein värikästä, mutta samalla jotain simppeliä. Toivottavasti tykkäsi.
 Ja pakko myöntää, että ensin en ajatellut ollenkaan noita farkkuja itselleni, mutta sitten ne alkoivat houkuttaa...

 Ja sitten se Cubus! Olin kyllä tietoinen, että kyseinen putiikki on tullut Vaasaan, mutta mulla ei ole ollut mitään hajua minkälainen putiikki on tyyliltään. Kovasti sen vaatteita on vilissyt muissa muoti- ja tyyliblogeissa ja se kautta kiinnostus on putiikkiin herännyt. Tietysti mä sitten "vinksahdin" Cubukseen, Anniinan sanoja lainaten, joka myös vinksahti. :D

 Aurinkolaseja... Mulla on listalla jo niin monet aurinkolasit, etten varmaan ehdi hankkimaan kaikkia, jotka haluaisin. Mutta aina saa haluta, mutta se omistaminen onkin sitten mutkikaampaa.

 Korutarjonta oli oikein hyvä, mutta ei aivan päihitä Ginan valikoimaa. Mutta korut olivat vähän erikoisempia, mistä tulee aina plussaa.

 Lisää aurinkolaseja.... Ja ihanissa väreissä!

 Keltainen, mintunvihreä ja valkoinen ovat selvästi tämän kevään ja kesän muotivärit. Ja vielä niin, että ne ovat pastellivärejä, joissa on pieni häivähdys neonväriä. Itseni päällä vierastan kovasti keltaista ja mintunvihreää ja pastelleja inhoan! Ne eivät vain sovi mulle. Yäk! Mutta jotenkin ne ovat siistin näköisiä muiden päällä... Hämärää... :D

Todellakin olen siis palaamassa Cubukseen vielä! Tarjonta oli vähän kuin Gina tricossa, mutta vaatteiden materiaalina oli käytetty vähän vähemmän trikoota, vaikka sitäkin löytyi. Farkkutarjota oli hyvä ja muutenkin sopivan laaja tarjonta. Käykää ihmeessä! Minä ainakin juoksen sinne, heti kun tilipäivä koittaa!

Farkkupaita àla Levi's

Käytiin lauantaina kirpparikierroksella ja käteen jäi sellainenkin vaatekappale, jota voi puhua jo löytönä!

 Tämä vie niin sata-nolla voiton ketjukauppojen farkkupaidoista! Farkku on erittäin tukevaa, mutta ei mitään jäykkää ja tönkköä. Luulen, että tämä tulee kestämään hamaan tulevaisuuteen asti ja kauan vielä senkin jälkeen. Tämä siis vain paranee vanhetessaan ja kuluessaan. Tykkään myös tuon helman todella kaarevasta linjasta, koska näin se istuu päälle ihan eri tavalla kuin täysin suoraa mallia olevat kauluspaidat. Olen siis erittäin tyytväinen tähän! Love it! Ja huom. Kolme ja puoli euroa! Slurps!

 En ole sitten ihan oikeastikaan tässä kuvassa mitään ottanut. Yritin vain näyttää coolilta...

Jep, jep, meikä vähän päätti vielä kuvailla puoli yhden aikaan yöllä asukuvaansa, kun ei väsyttänyt. Mahtava taiteellinen silmä mulla ja vielä oikein mallin elkeet myös. Niin vissiin! :D

Ja vaihde vapaalle!

Eilen meikä lähti kahden pimun kanssa vähän uudistettuun Karmaan tanssahteleemaan ja jauhamaan jonnin joutavia kovaan ääneen. Mutta sitä ennen meillä oli sellanen, hmmm, sanotaanko kolmen tunnin laittautuminen. Joku miespuolinen pudistelisi nyt päätä ja hymähtäisi, että naiset... Naisia olemmekin ja se laittautuminen kuuluu olennaisena osana siihen baariin menemiseen. Ei me välttämättä sitä kolmea tuntia niitä vaatteita katota tai meikkiä laiteta, siinä jauhetaan maailmaa mullistavia asioita, nauretaan ja pelleillään. :D

 Jos olit eilen Karmassa ja ihmettelit, että mistä tuo kamala Leena Hefner -imitaatio tulee, niin se oli meidän seurue. Pahoittelen eläväistä puhumistamme.

 Asukuviakin yritettiin ottaa, muttaaa... se meni vähän läskiksi. Sitten se vedettiiin kunnolla läskiksi!

Pakko tähän loppuun kiittää vielä miespuolista ystäväämme, joka poikkesi käymään kahvilla. Niin kärsivällisesti jaksoi vastata kysymyksiimme, että onko tämä hyvä ja onko tämä huono. Ihmetteli kuulemma vain sitä kuinka kerettiin aina vaihtaa taas uutta päälle, kun luuli meidän jo valinneen asumme. :D

Kiitosta mukavasta illasta seuraneideille!

Ohi on!

Voi jumaleissöni, se on nyt ohitte! (Ainakin toivottavasti...) Enää en istu yhdessäkään kokeessa, en pänttää enää yhtäkään kirjaa, enkä laske yhtäkään laskua! Voin myös onnekseni todeta ettei mun tarvitte valintakokeitakaan varten lukea yhtäkään kirjaa! Oi onnea, oi autuutta!
 Voin sanoa, että hiukan on sekavat tunnelmat. Matikan kirjotukset ketuttaa, kun menivät vähän perseelleen. Todellakin toivon ettei läpi pääsy ole mistään aineesta kiinni. Mutta samalla on naama niin hevosenkengällä, kun ei tarvi ressata koulusta! (Huomatkaa, että kirjoittaja vetää jatkuvaa voitontanssia moon walkilla maustettuna, kulkee typerän näköisenä ympäri kämppää eikä pysy sekunttiakaan paikallaan.) Ja tajusin nyt sen karun totuuden, että mä en ole luku ihmisiä! Eikö se ole hyvä, että jossakin vaiheessa sen tajuaa? :D

Hyvä minä, jos pääsen läpi! Mites teillä muilla, onko läpi pääsy taattuna ja onko fiilikset katossa?