Jep jep, koruharakka pääsii valloilleen Pariisissa, koska mun ostosket koostuu lähinnä koruista. Eli ei siis montaakaan vaatekappaletta jäänyt käteen. O_o sitä sopi jo itsekkin ihmetellä. Mutta karu totuus on, että ulkomailta löytyy parhaat korut. Suurin osa mun koruista on jäänyt mukaan ulkomaan reissuilta, kun nyt rupeaa oikein miettimään. Ainut huono puoli on, että jos ne menee rikki nii miten lähdet hakemaan uutta....?
Kai varmasti arvaatte ilmeeni, kun bongasin tämän kellon jo kaukaa. Tahtoohaluaamullehetinytmunmunmun!!! :D Juu, ei tätä ihanan isoa ja ronskia kelloa ei edes harkittua. Se oli päätetty jo, että se lähtee mukaan. Oon vaan sitä mieltä, että mitä isompi kello, sen parempi. Ei mitään pieniä naisten kelloja, ei missään nimessä!
"Ei yhdet vielä haittaa mitään...." Ja eikä haitannu! :D Näiden ostoa ei oikeastaan tarvi perustella. Hematiitinmusta ja ristit. Se on siinä.
Hehhee, mitäs niistä pöllökoruista on ollu puhe? Voisko tän laittaa kaverien houkuttelun piikkiin? Ei siinä paljon mitään tehdä jos kolme ihmistä sanoo, että "Tää on ihan sun näkönen!" No, olisin mä varmaan sen muutenkin ottanu hoiviini, on se sen verran suloone...
Harvoin tulee hankittua rintakoruja, mutta nyt iski oikein moukarin kans! On se ainakin uniikki, koska ostin sen sieltä antiikki kirpparilta ja muistaakseni myyjä sanoi sen olevan jostain 40 -luvulta peräisin. Ilme oli siinä kohtaa, että "Vouuuuuuu!" ;D
No, tässä oli nyt ainakin osaa niistä koruista. Oi kyllä, niitä on tulos viälä lisää! Ei tämä harakka niin vähään tyytynyt. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti