Kadonneen mekon arvoitus ratkesi

Luulin jo, että onnistuin hukkaamaan mustan H&M:n trikoomekon, jonka ostin ennen Pariisin matkaa. Olin etsiny sitä joka paikasta (mukamas) aivan tuskan kanssa. No, eiköhän kyseinen mekko ollut sen muutaman viikon roikahdellut siinä malli nuken päällä! Hehheee, kyllä nauratti... (nii vissiin!)

 Mutta parempi, että se löyty! Sellanen tunne vaan jäi, että pitäiskös sitä näkönsä mennä tarkastamaan...?

 No, naamataulu näyttää ainakin ilooselta, että mitä sitä märehtimään. :) Saipahan nuo legginssit taas uuden kaverin, kun sattuvat olemaan niin hankala tapaus.

Mukavan rentoa ja niin se pitääkin olla näin heti maanataina. Tai ainakin edellisyön valvomisen jälkeen... Veny hiukan myöhälle ( sain kuitenkin kaikki kurssien tehtävät tehtyä, JES!), joten ei todellakaan aamulla huvittanut pukea mitään yyberasiallista päälle, jonka kanssa olisi pitänyt istua nätisti selkä suorana ettei vaan vyö tai sukkahousut paina mahasta. Mutta se ei tarkoita etteikö vois näyttää järkevältä (olin tosi järkevän näköinen ;D)!

Niin ja uus tukkakin on taas vaihteeksi! Oli jo syytäkin sen juurikasvun kans... Juurikasvu omassa päässä on niitä asioita joita vain yksinkertaisesti vihaan... Kadehdin niitä jotka saavat juuri kasvunsa näyttämään hyvältä eikä sellaiselta, että tarvittis pian jotain apua. :)