maanantai 14. marraskuuta 2011

Mikä on, kun ei ahdista!?

Mahtava tunne ollu koko päivän... On vain hymyilyttänyt koko päivän huolimatta puoli kuuden herätyksestä, puolentoista tunnin ajomatkasta vieden sisko kouluun ja keretä itse kouluun kahdeksaksi, josta sitten töihin iltavuoroon. Jotakin olisi voinut ketuttaa, mutta mua ei! On ollut sellanen mahtavan helpottunut olo, vaikka jotkin asiat vielä mietityttää. Sellanen olo, että mikään ei voi viedä nyt tänään tätä tunnetta multa ja ettei kukaan voi mulle mitään! Tämä on niin harvinainen tunne itselläni, että sen takia tuollainen peripohjalainen lausahdus otsikkona on osuva.
Mutta on vain hymyilyttänyt ilman syytä. Ei ole ollut sen ihmeempiä syitä. Tai ehkä sen takia vähän, kun alkaa tuntua, että kaikki järjestyy parhain päin koko ajan. Ehkä on hymyilyttänyt aitojen ihmisten takia. Sellaisten, jotka oikeasti välittävät. Tai, että mulle tärkeä ihminen tuli tänään kotiin. Tai, että en ole menettämässä minulle erittäin tärkeää ihmistä. Ehkäpä se, kun uusi inspiraatio piikki ajoi mut taas ompelukoneen ääreen. Voi olla, että hetkellinen tyytyväisyys ulkoiseen minääni jatkui koko päivän. Ehkä sain tänään olla täysin oma itseni ilman, että tarvitsi miettiä muiden ajatuksia siitä. Tai sitten vain muut ovat hymyilleet mulle tänään, jolloin itseänikin alkaa hymyilyttämään. Nuo kaikki edelliset voivat olla syynä, mutta tärkeintä tässä on ollut, että oon vain hymyilyt ja ollut hyvällä päällä. Ja vielä enemmän on hymyilyttänyt, kun olen saanut muut ihmiset hymyilemään. Miksi me ihmiset ei hymyillä yhtään sen enempää? Onhan hymyily toiseksi paras asia mitä huulilla voi tehdä. :)


Hahaa, nyt varmaan tuumaatte, että mikä tuolle nyt on yhtäkkiä tullu. No, eipä oikein mikään. Huonot päivät vain vaihtuneet hyvään oloon? Ihan sama, tänään on vain ollut hyvä olla. Tälle tunteelle ei nyt löydy muita sanoja. Ehkä ei tarvitsekkaan ettei se tunne sitten katoa, kun sitä yrittää järkeistää. Eihän kaikkea tarvitsekkaan järkeistää, eihän? Joskus jostain mahtavasta menee se "jokin", kun sitä yrittää järkeistää. Silloin se ei enää ole mitenkään erikoinen. Joten jätetäänkö joidenkin asioiden järkeistäminen? :)
Ja päivä olisi ollut vieläkin parempi, jos olisin saanut KAIKKI tärkeät ihmiset lähelleni ja kertoa heille kuinka tärkeitä he ovat minulle.
Tänään olen ollut oma itseni. Ja aion jatkaa sitä. Toivottavasti se erittäin tärkeä ihminen huomaa sen. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti