No huhhu! Vois sanoa, että onneksi ne on ohitte, mutta silti todella nopeasti meni päivä! Siitä toipuminen on nyt sitten kestänyt hetken, joten anteeksi hiljaisuus. Ymmärrätte varmasti sunnuntai päivän venymisen ja vanumisen ja ainoan mielenkiinnon kohteen juustokakun syömisen? No hyvä. Koska muuta en oikeastaan tehnytkään. :)
Mutta se lauantai. Olihan päivä! Herätys tapahtui puhelin soitolla ja käskyllä tulla viimeistelemään juhlaruokia ja sun muita. No, sitten tuli se itsensä ehostaminen. En käynyt kampaajalla tai meikkaajalla, kaikki on ihan omaa käsialaa. Kissarajauksetkin piti tehdä käsi tuettuna peiliin ja toisella kädellä auttean ja vain päätä liikuttaen, jotta tulisi varmasti suorat! Ehkä vähän jännitti...
Koululla sitten laitoin pariisin reissulta ostamani 1,70 e maksaneen "skumppapullon" kiertoon. Paskan makuista, mutta ei se ollut hinnallakaan pilattu! :D
Paikalle tulo oli oikein virallista ja puheet ja kaikki olisi voinut skipata, kun ajatus oli, että nyt saateri se lakki jo tänne, jotta pääsee kotia juhlimaan! Vain musiikkiesitykset olisi voinut jättää. :)
Ja vihdoin meitä kutsuttiin hakemaan se lakki! En tosin tiedä, että mitä mä kyylään tässä... No, ihan sama, mutta se seisominen alkoi puuduttaa (hatun nosto teille, joilla oli lakitettavia monia kymmeniä!) ja aloin jossain vaiheessa sitten viihdyttää itseäni ilveilemällä siskolle yleisöön... :P
Lakit päähän...
... ja ylioppineita ollaan! Saako mennä?
On meitä komia rivi siinä, kun igitur raikaa!
 |
| Yhtä hymyä! <3 |
Sitten oli yleisö vapaa tulemaan onnittelemaan. Opettajat tietty ensin, mutta meidän äiti olikin heti perässä paikalla. Ja siitä onnittelusta ei meinannut päästä eteenpäin! Aina tuli joku nurkan takaa vastaan halaamaan ja onnittelemaan. Kaikki lakkipäiset sai halailla oikein urakalla kaikkia! :D
 |
| Ainut koru, jonka sain ja vielä itse valitsemani. Tähän olen sata prosenttisesti tyytyväinen. <3 Kiitos paappa! |
Mutta ryhmäkuvan jälkeen jokainen on luikahtamalla päässyt koteihinsa, tai missä nyt juhlat ovat pitäneetkään, juhlimaan. Jalat sitten kuolivat muutamaan otteeseen päivän aikana, suu täynnä ruokaa on otettu vieraita vastaan ja oon saanu poseerata jokaisen vieraan kans yhteiskuvissa. Samat kysymykset esitettiin muutamaan kymmeneen kertaan ja saman verran tuli vastattuakin. Ja aivan varmasti ovat kaikki muutkin saaneet kokea saman sambakarnevaalin!
Illalla baariin porukalla, juhlittiin aamuun asti ja "aamulla" sitten aamupalaksi juustokakkua. :) Mahtava lopetus päivälle!
Että vielä kerran kiitos jokaiselle vieraalle, juhlijalle, lakkipäiselle, ystävälle, sukulaiselle ja muistaneelle päivästä ja muistamisista! Tämä oli yhden luvun päätös ja en tiedä kuinka tulen koskaan rakkaita ihmisiä näkemään tulevan elämän varrella. Toivottavasti kuitenkin tulen, mutta siitä huolimatta olette kaikki rakkaita ihmisiä mulle ja mulle on ainakin jäänyt hyvät muistot menneistä vuosista. Ikävä tuloo ja halataan, kun tavataan. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti