Dementtiahiihtoa

Oi kyllä, juuri sitä ihanaa mummalajia lähdin sitten tänä aamuna harrastamaan. En yksinkertaisesti kehdannut lähteä Seinäjoelle asti uimaan, vaikka reeniohjelma niin mulle sanoi. Ei, ei kiitos tänä aamuna. Väsytti jo muutenkin, vaikka olin sellaiset mukavat kymmenen tuntia nukkunut (se on mulle paljon!). Jotenka lähdin sitten mahdollisimman kaukaiselle pururadalle sauvakävelemään, koska 1. Onpahan jotakin muutakin kuin juoksemista (monipuolisuutta kiitos, vaikka juoksemisesta olen oppinut pitämään) ja 2. En kehtaa sauvakävellä ihmisten ilmoilla.

Myönnän. Pidän dementtiahiihtoa vielä sen verran nolona hommana etten halua kylälle kaikkien pällisteltäviksi. Mutta en saisi pitää! Sehän on esimerkiksi ainakin 15% tehokkaampaa kuin pelkkä kävely, eikä se ole mikään helppo laji tekniikallisesti. Olen nähnyt niitä vähän raukkoja ja ehkä vähän surkeita tapauksia, jotka ovat "sauvakävelemässä" niin, että he vain vetävät niitä sauvojansa perässä, eivätkä tee niille mitään. Tai sitten ne heiluvat vähän sinnepäin. Ei sauvojen mukana vetäminen tee käsille yhtään mitään. Ja sauvakävely näyttää silloin, kun on tekniikka hallinnassa, erittäin urheilulliselta. Eikö näiden jo pitäisi potkia ihmisen suoraan kotiovelta lenkille?

Nyt varmaankin ajattelette, että mitenkä voin sanoa yhtään mitään muiden sauvakävelystä, kun en itse edes kehtaa mennä kylällä sauvat kädessä. No, enpä oikeastaan voisikaan. Mutta tiedän miten se kuuluisi tehdä ja teenkin sen niinkuin pitää, mutta se on vaan se oma häpeän tunne ja ajatukset omasta kävelystä: "No nyt toi katto oikein tarkasti mua. Pitää varmaan jonain Wannabeurheilijana..." "Ei hitto, teenkö mä nyt ihan oikein tän!? Hemmetti, jos en tee, nii sitten näytän vielä typerämmältä." Kyllä, ajatukset on vieläkin tuota tasoa, ainakin jos on yksin matkassa. Mutta valitettavasti pelkään näyttäväni samalta kuin ne jotka ottavat dementtiahiihdon niin tosissaan, että unohtavat käyttää niitä sauvoja myös. Ei se todellakaan ole läheskään yhtä paha juttu, jos on kaverin kanssa matkassa. Kaverin seurassa voi aina näyttää typerältä.

Kaikista näistä ajatuksista huolimatta voitin itseni joka tapauksessa, koska lähdin ne sauvat kädessä ihan vapaaehtoisesti sinne huhkimaan! Vähän aikaa sitten olisin haistattanut pitkät koko hommalle. Muorien hommaa sellanen! Mutta nyt olen hyväksynyt sen, että siinä tulee oikeasti hiki, käsissä tuntuu ja se vain toimii. Luulisi sen olevan ok, että huhkin edes siellä mettässä niiden sauvojen kanssa kuin en ollenkaan. Saa mummat mun puolesta vallata asfaltit. Mulla ei ole sinne hinku!

Suurin motivaattori sauvojen mukaan ottemiselle oli kuitenkin sauvakävelyn hyvä vaikutus käsivarsiin. Minä nimittäin inhoan käsivarsiani. Inhoan! Ne ovat paksut ja leveät ja pilaavat aina joka kuvan jokaisessa sukujuhlassa ja kissanristiäisissä. Haluan niistä ehdottomasti kiinteät ja kauniin lihaksikkaat. Ja siinä tapauksessa ei auta kuin ottaa ne sauvat käteen ja painua mettään, jos tahtoo vauhdittaa sitä kiinteytystä. Valitettavasti se juoksu ei auta sinne asti, vaikka siitä pidänkin. Joskus on vain nieltävä periaatteensa jonkun muun asian takia. Voi sitten myöhemmin, jos tavoitteessani onnistun, naureskella sauvakävelyllä olleen asiaan vaikutusta. Saatta ainakin muita naurattaa!