Perjantaipuntti

Tiiviistä aikataulusta huolimatta ehdin tekemään perjantaille määrätyn puntin kunnolla ja voin kertoa, että kyllä tuntuu heti seuraavana päivänä. Ainakin, jos liikket on tehnyt kunnolla ja ajatuksella, koska muuten niistä ei ole mitään iloa. Liikkeet pitää tehdä huolella ja hissukseen, ei äkkiä huitaasemalla. Silloin allit saa tosissaan kyytiä!

-perusvoimaa ylävartalolle

•  Lämmittelynä soutua 20 min. soutulaitteella
• etunojapunnerrus x20
• kapea etunojapunnerrus x5-10
• hauisvääntö 10 kg tangolla x10
• yliveto 10kg levy x10
• kulmasoutu myötä- ja vastaotteella 20 kg:n tangolla x15-20
• ylätalja, leveä ote x10
• lankku
• linkkarit x10
• linkkarikierto x(10+10)
• omavalintainen vatsaliike
• Kuntopallon heitto pään yli seinään 2kg:n pallolla

Ja tämä setti sitten kaksi kertaa läpitte. Tästä selviää noin tunnissa hengissä, että ei sillälailla ole mikään paha.

Jos puntilla käynti tuntuu ylitsepääsemättömältä haasteelta, voin kertoa, että niin mustakin tuntui aluksi. Haasteena ei ollut motivaation puute, tiedon puute liikkeistä tai edes aika. Haasteena olivat ne muut ihmiset siellä puntilla. Ja mä tiedän, että mun lisäksi on paljon muitakin, jotka eivät uskalla mennä puntille, koska siellä on "ne muut". Ja luulo perustuu siihen, että kaikki jotka käy puntilla ovat himourheilijoita, jotka eivät halua tavallisia kuntoilijoita heitä häiristemään. Tai sitten perustuu huonoon itsetuntoon, joka mullakin on/oli. En tykännyt siitä tunteesta, että kaikki kyttäävät jokaista liikettä mitä teet ja jokaista muhkuraa, josta haluaisi siellä salilla päästä eroon (ihan kuin he oikeasti olisivat mitään kytänneet...). En yksinkertaisesti halunnut "esitellä" itseäni siellä kaikkien nähden. Myönnän joskus menneeni salille pitkän itsesuostuttelun jälkeen ja tullut sieltä äkkiä pois lähes itkien, kun siellä oli ne himourheilijat, jotka osasivat jo kaiken kunnolla ja he olivat helvetin hyvässä kunnossa. En voinut jäädä, kun tunsin pilaavani heidän tunnelman.

Onneksi kuitenkin tajusin, että kyllä sinne puntille saa mennä kaikki ihmiset jos siltä tuntuu. En muka huomannut niitä taviksia siellä ollenkaan. Niitä samalla kuntotasolla olevia ihmisiä kuin minä. Ja yksi niistä himourheilijoista oli ja on yhä ystäväni Sini, joka varmasti ihan alusta asti halusi vain kannustaa mua jatkamaan. Hän halusi ja haluaa auttaa mua, mutta pelkäsin hänen hyvää kuntoaan, jota minulla ei ollut ja ei aivan vieläkään ole. Enää en häpeä mennä puntille ruhoni kanssa, koska ei sinne puntille ja reenaamaan ole mitään järkeä mennä, jos kroppa on jo sellaisessa fitness kunnossa, että tavallinen sali ei enää riitä! Sitähän varten sinne mennään, että siellä muokataan kroppaa hieman tai vähän enemmän siihen suuntaan kuin haluaisi. Elikkä jos sen verran pääsee kroppansa kanssa sinuiksi, että uskaltaa sen viedä näytille ihmisten ilmoille ja käyttää sitä, niin sitten loppu tulee itsestään. On vain voitettava oma pelkonsa.

Ottakaa joku kaveri mukaan sinne puntille, jos ei uskalla oikeasti mennä yksin. Kaverin muuten kannattaa olla hieman itseään parempi kuntoinen, koska se motivoi tekemään liikkeet paremmin ja voit siinä sivussa hyödyntää häntä personal trainerina. He vain tykkäävät, kun saavat auttaa ystävää. Sini on ainakin lähes ottanut mun kuntoon saamisen elämänsä asiaksi! Hän tsemppaa ja kannustaa, koska tietää mun tosissani haluavan muutosta. Ja ISO kiitos hänelle tuesta ja pitkistä hermoista mun kanssa. Sen verran on hankala tapaus täällä kyseessä.