Muoti on harrastus!

Alkoi pikkuisen ärsyttämään tässä yksi päivä eräs asia, kun keskustelin ystäväni Maaritin kanssa. Ja asiahan on se, että miksi muoti harrastusta ei pidetä oikein minään? Olen varmaan tästä jo joskus maininnut, en ole varma, mutta puhumpa nyt. Nyt ainakin, kun eräs tyyppi oli suurin piirtein tuhahtanut ja vähätellyt Maaritin haaveita uudesta Versace for H&M babydoll mekosta, johon hänellä ei ole varaa nyt juuri. "Kuka nyt laittaa yli sataa euroa johonkin mekkoon?" oli erään asenne suurin piirtein.

Minullekin tuli sanomista unelmieni laukun hinnasta, kun kerroin sen ostamisen jälkeen. "Ei mistään laukusta pitäisi maksaa noin paljoa. Eikä laukkuun saisi edes laittaa noin paljon rahaa!" Joopa joo, mä ehkä halusin ja minkäs teet, mun rahat, mun ostokset... Mitä se muita liikuttaa, kuinka paljon joku laittaa rahaa vaatteisiin tai asusteisiin? Jos muoti ja tyyliinsä panostaminen sattuu olemaan jonkun harrastus ( kuten esimerkiksi meikäläisen...), niin miksi tämä ei saa sitten kuluttaa siihen? Ei kukaan ole sitä missään määritellyt, että muoti ja vaatteet eivät ole harrastus. Eikä se mitään pinnallista ole, ainakaan omasta mielestäni. En ole omasta mielestäni mikään pinnallinen ihminen, ymmärrän hyvinkin rahan päälle; tiedän ettei se kasva puussa ja, että rahan eteen on tehtävä töitä. Säästän keräämiäni rahoja, jotta saisin ostettua sen ihanan aidon nahkalaukun tai D&G:n pitsimekon, koska ne täydentäisivät silloin kokoelmaani vaatekaapissani. Niin, muoti harrastus on vähän sama asia kuin postimerkkeily: siinä vain kerätään juuri niitä itselle oikeita vaatekappaleita, eikä postimerkkejä.

Mutta suurin kysymys tässä harrastuksessa on varmaankin se raha. Mutta en näe sitä mitenkään ihmeellisenä, niitä vaatteitahan käytetään, ei niitä osteta vain näytille johonkin vitriiniin. Miksi ei saisi laittaa niitä muutamia satoja euroja muutamaan kenkä pariin siinä missä joku toinen käyttää sen muutama sata euroa uusiin auton vanteisiin ja lisävaloihin ja kolmas kotiteatterin rakentamiseen? Jos kerran vastaus on jälleen kerran se pinnallisuus, niin minusta yhtä hyvin voidaan sitä viihde elektroniikan hamstraamista sanoa pinnalliseksi niinkuin myös sitä autonsa tuunaamista. Muoti on ihan yhtä eettinen ja saman arvoinen harrastus siinä missä kaikki muukin harrastaminen. Mutta miksi, oi miksi, muoti on aina turha harrastus verrattuna vaikka ihan mihin tahansa muuhun tekemiseen, oli se sitten urheiluun liittyvää tai sitten musiikkiin?

Mä oon ainakin itse saanut aina taistella tämän asian puolesta todella usein. Olen ylpeänä laittanut päälle juuri ne vaatteet jotka ovat omasta mielestä näyttäneet hyvältä, vaikka nyt vähän erikoisempia ovatkin olleet. Mutta sen erikoisuuden takia olenkin saanut aina pelätä sitä, minkälaisi pilkka nimityksiä saan seuraavaksi kuulla vaatteistani. Joskus on vain katsottu pitkään päälle, joskus minulle on sanottu suoraan, että näytän ihan mustalaiselta tai olen pukeutunut potkupukuun tai legginssini ovat olleet muuten vain järkyttävät. Onhan noita, mutta onneksi olen saanut niitä kehujakin siitä uskallisuudesta. Ainakin hattujani on aina kehuttu, mikä on mukavaa. Muotihan on itsensä ilmaisemista siinä missä tanssi ja musiikki. Ja minulle on nykyään ihan sama mitä muut vaatteistani tuumaavat, ihan yks lysti. En se olisi minä, jos mulla ei olisi joskus sitä helkutin potkupukua päällä tai sitä pitkää mustalaishametta. ;)

Mä ja Maarit... Vaatehirmuja pimuja!

Ja enhän mä niitä pilkkanimiä aina vakavasti ota. Onhan ne hauskoja nimityksiä mitä muut välillä keksii mun vaatteista. Mun kommentti on sitte, että sori, mä tykkään näistä, ne on mun päällä ja tulee olemaan. :) Kuluttakoot muut aikaansa ja rahaansa perhokalastuksiinsa ja varaosiinsa, mä käytän aikaani vaatteitteni valitsemiseen ja puuttuviin, tyyliä täydentäviin vaatekappaleisiin. Ei se väärin oo!