Lupauksia

Niin, ne uuden vuoden lupaukset... Kaikki ovat taas vaihteeksi lupailleet painonpudotuksista tipattomiin tamikuihin asti jos jonkin näköistä uuden elämän aloittamiseksi. Jotenkin kummasti nuo kaikki liittyy kuitenkin omaan terveyteen tai muuten vain hyvinvointiin, mutta nimenomaan siihen fyysiseen. Miksi ne lupaukset tehdään aina kun vuosi vaihtuu? No, ajatuksenahan on aina, että voi aloittaa puhtaalta pöydältä ym. ym. Mun puolesta voi lupailla sitä sun tätä, jos vain huvittaa, mutta se pitää kanssa olla sellainen, joka varmasti pitää! Myönnän, kaikki painonpudotukset sun muut on lupailtu, mutta eipähän ole vain pitänyt. Mä päätinkin sitten luvata muuttaa mun asenteen vähä moneen asiaan.

Ensinäkin, sanon heti olevani juuri se ihminen, joka elää tunteittensa kautta. Ja pahasti elänkin sillä tavalla. Nyt varmaankin joku urospuolinen henkilö sanoisi siihen syyn olevan naiseuteni (hui, voinko mä sanoa olevani vielä nainen...? En, joten korjataan: naispuolisuuteni, likkahan mä vielä oon), koska naisethan ajattelevat tunteella eivätkä järjellä. Joo, useimmiten ja on se mun mielestä parempi tapa. Elämä ei ainakaan ole tylsää!
Mutta siinä tunteiden kautta elämisessä haluan muuttaa yhden seikan. Olen niin tunne ihminen, että elän muidenkin ihmisten tunteiden kautta ja annan muiden mielipiteiden helposti vaikuttaa omiin tunteisiin ja mielipiteisiin. Aina se ei näy minusta ulospäin, mutta sisälläni on sellaisetkin bileet tunteilla ja ajatuksilla. Siinä menisi tavallisella tyypillä pakka sekaisin! Ja sellainen liika miettiminen ja tunteilu on aika raskasta. Joten tänne julkisesti ilmoitettuna, täten julistan lupaavani itselleni etten anna muiden mielipiteiden vaikuttaa omaan olemukseeni tai päätöksiini elämässäni. Tätä ei pidä sitten ottaa niin, etten enää välitä muista, heidän tunteista tai heidän mielipiteistä. Olen aina mielelläni kuunnellut muita ja kuuntelen vastedeskin, mutta en ota muista liikaa vaikutteita itseeni.
Lupausta voisi siis tarkentaa näin: Lupaan olla miettimättä liikaa mitä muut minusta ajattelevat, lupaan  itselleni tekeväni itse omat päätökseni antamatta muiden vaikuttaa niihin liikaa. Lupaan olla tästä lähin mahdollisiman oman itseni ja muiden on hyväksyttävä minut sellaisena. Ja ihan ensimmäisenä minun itseni on hyväksyttävä itseni sellaisena kuin olen.


Elikkä tämä likka yrittää olla armollisempi itse itselleen. Toisilla on alkanut kamppailu liikakilojansa vastaan, mutta mulla on alkanut kamppailu asennettani itseäni kohtaan. Elämän voi tosiaan ottaa rennommin!

Tukka takussa ja elämä edessä.

P.S. On muuten kamalat silmäpussit vieläkin! Voiko ne näkyä vielä hyvin nukutun loman jälkeen? Voi...

P.P.S Voin jo kuulla lähipiirin sanovan mulle suurin piirtein näin lupaukseni myötä: "On se hyvä, ku sä sen ny tajusit! Sitähän me ollan sulle jo kauan sanottu!" Niin... ;)