Muistoesinehaaste

Viikkohan siihen meni. Niin kauan mietin kahta esinettä, joissa on jokin muisto tai tarina. Nelliina heitti haasteen minulle ja olin heti innoissani siitä. Ongelmana oli vain, etten osannut päättää mitkä kaksi esinettä otan. Monella esineelläni on tarina, mutta halusin kaksi sellaista asiaa, joista en haluaisi millään luopua. Jotka tuovat minulle jonkun mieleen tai joitain tapahtumia. 

Ja puhutaan mieluummin asioista kuin esineistä. Mulle tulee esineistä mieleen vain sellaiset kovat tavarat ja mun "esineet" eivät ole kumpikaan kova tavara. :)

Näihin kahteen siis päädyin:

 Lapaset.

Miksi nämä? Koska ensinäkin olen erittäin kranttu lapasten suhteen, omistan korkeintaan toiset lapaset näiden lisäksi ja nekin taitavat olla pitkässä lainassa. Rakastan itse tehtyjä lapasia, mutta en ole itse viitsinyt koskaan opetella tekemään niitä. En ole muuten edes koulussa kässän tunnilla tekemään lapasia! 

Joten pyysin siskoltani kauniisti lankakerät kädessä tekemään minulle omat kunnon lapaset joskus aikoja sitten. ja sehän teki mulle! Kuinka ihana voi olla? :) Eli näitä lapasista tulee mieleen aina rakas siskoni ja nämä saavat aina hymyn huulille ihan senkin takia, kun nuo värit muistuttavat yhdestäkin pukeutumiskaudestani. Ainut ongelma näissä on, että ne tuntuvat olevan aina hukassa. Onneksi ne kuitenkin aina löytyvät (ja nyt koputan puuta).

Lapsuuden unikaveri.

Huomaa raukan hiukan kärsineen elämänsä varrella. Tämä "pikkunalleksikin" kutsuttu pehmolelu on ainut erittäin rakas lelu, jonka olen säilyttänyt. Se on nähnyt niin paljon maailmaa, ettei varmaan monikaan ihminen ole ollut niin monessa paikassa kuin tämä. Se on käynyt monessa Euroopan maassa ja kiertänyt Suomea.
Okei, on se pikkuisen ruma. Mutta silti niin ihana! Tämä olisi yksiä niistä asioista,jotka pelastaisin tulipalosta, jos ehtisin.
Muistan erään kerran, kun meinasin joskus kymmenen vuotiaana luopua tästä. Olin sanonut äitille, että en mä enää sitä halua, mä oon jo iso likka. Äiti oli kuitenkin sanonut, että laitetaan se talteen varmuuden vuoksi, jos mä haluan sen takasin. Vakuuttelin, etten halua. Joopa joo, kahden tunnin päästä hain sen takaisin omalle paikalle sänkyni päälle. :) Muistan vielä syyn, miksi olin luopumssa siitä. Pelkäsin, että koulussa minulle naurettaisiin, jos saisivat tietää "pikkunallesta". Pelkäsin olevani nössö. Mutta onneksi tajusin, että miksi luopua jostain rakkaasta muiden takia. :)


Haaste menee siis näin: Ideana on kuvata kaksi rakasta esinettä, jotka tuovat ihania/kamalia/hauskoja/mahatavia/järkyttäviä muistoja mieleen. Esineet voivat olla uusia tai vanhoja, mutta niihin pitää liittyä jokin tarina.
Itse sitten haastan Maaritin ja Annien.

Meinasin laittaa tähän vielä yhden asian, josta tuli minulle heti tärkeä, mutta ajattelin noudattaan haasteen sääntöjä ja odottaa parempia kuvaus aikoja. Tämä talvi ei oikein ole eduksi sille. :) Saatte sitten joskus tietää mikä se on. :P