tiistai 27. maaliskuuta 2012

Päiväni urheilijoiden keskellä

En tällä hetkellä tiedä mitään inhottavampaa tunnetta kuin, että "joutua" tekemään "reeninsä" the real urheilijoiden ympäröimänä... Siinä tuntee itsensä niin säälittäväksi sähläriksi, ettei toista! Näytin varmaan Hessu Hopolta, (jonka pitää pinnistää haba esiin, joka lopuksi valahtaa alas) kaikkien teräspyllyisten ja -habaisten treenajien rinnalla!

No, onneksi mulla oli mun oma teräshaba, rakas siskoni, mukana vähän edes mulla tukena, ettei aivan orpo -olo iskenyt. Ja itsehän mä päätin tehdä reenin siellä ja tiesin varsin hyvin, että siellä on niitä the real urheilijoita! Mutta vähän salaa toivoin, että heillä kaikilla olisi ollut yhtä aikaa lepopäivä tai jotain... No eipä ollut.
Siinä mä sitten yritin näyttää tietäväni mitä teen ja ihan oikein kaiken. No, varmaan teinkin, mutta auta armias, kun sisko lykkäsi siihen 20 kilon tankoon vielä 50 kiloa lisää ja noin vaan kevyesti meni kyykyt! Ja sitten seuraava liike ja taas kunnon painot. Vahtasin silmät pullonpohjilla siskoa ja sitten omaa 15 kilon tankoani... Joo, siis mähän kuulun tähän porukkaan!
Nämä kuvat ei sitten mitenkään liity tähän päivään, mutta piti tämäkin asu nyt julkaista  vihdoin ja viimein! :)

Mulla oli hyvä hiuspäivä. :)
Yritin tietysti hokea itselleni, että nuo tekevät tätä joka päivä ja tehnyt tuota joka päivä jo kauan. Mun ei siis tarvi nostaa sitä 70 kiloa kyykyissä, koska en pysty siihen. Mutta silti, on se nyt orpoa olla ainoa nallepainoja käyttävä rautapainoja nostelevien seurassa...

Ehkä tätä asiaa pahensi se, että olin hiukan hukassa koko paikassa, kun en ole koskaan siellä tehnyt mitään punttireeniä. Mutta perjantaina on revanssi. Aion katsoa valmiiksi liikkeet mitä meinaan tehdä ja pysyä samassa tahdissa edes siskoni kanssa. Sen verran neiti kehtasi piruilla ja elvistellä meikäläiselle siitä kuinka hiki pitää tulla ja kuinka mun piti pistää hommaan vauhtia. Ja tarkkaan muuten vahtasi mun jokaisen liikkeen tekniikan! On siinä orjapiiskurin eli personal trainerin vikaa, koska tietysti se tietää reenaamisesta enemmän kuin mä. Se tietää, että mun kilpailuvietti herää heti, jos mulle sanoo jotain poikkipuolista sanaa mun tavoista tehdä liikkeet ynnä muut. Mulle tulee sellainen, että kyllä mä pystyn, kattotaanko! -asenne. Ehkä ihan hyvä... :P

Hessu Hopo siis hyväksyy nallepainot ja painelee niiden kanssa perjataina teräshabojen sekaan. Varokaa! :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti