keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Paappojen päivä

Mä päätin juuri, että tänään on paappojen päivä. Mietin, että kyllä sitä on äidiille ja isille päivä ja aina ku mennään katsomaan isovanhempia niin mennään mummolaan. Paapoilla ei ole mitään. Nyt niillä on oma päivä. Tänään kaikki joilla on vielä paappa, miettikää miten hän on vaikuttanut teidän elämässä. Mitä vaikutteita olette saaneet häneltä, miten hän innostanut teitä ja miksi hän on teille tärkeä. Ja jos teillä on paappa enää kuvissa ja sydämissä, nyt on hyvä muistella heitä, jos vain jotain muistatte.

Mun paappa on superpaappa. Hän on melko nuori usein verrattuna muiden paappoihin. Hän 62 -vuotias. Hän on elokuvahullu ja häneltä (niinkuin monilta muiltakin perheen ja suvun jäseniltä) olen saanut oman hulluuteni elävään kuvaan. Elokuvamakumme eroaa hiukan, mutta on monia elokuvia, jotka ovat molempien mieleen. Paappa on aina valokuvannut, tosin lähinnä kaikki synttärikakun puhaltamis tilanteet, perhekuvat ja muun muassa mun ja siskoni rippikuvan. Paapalta olen saanut oman valokuvaus innostukseni ja kukaan muu ei mun ja paapan lisäksi harrasta niin aktiivisesti kuvaamista kuin tätini Maija (koskaan en häntä tädiksi kutsu, ei sovi kyseiselle ihmiselle). Paappa on hyvä piirtämään ja itse olen myös aina tykännyt piirtämisessä, vaikka en ole siinä kovin hyvä. Innoittajana on siis jälleen paappani.

Hän on superpaappa myös senkin takia, että hän jaksaa aina auttaa meitä kaikki ja on luvannut tulla hakemaan vaikka Tampereelta meidät kotia keskellä yötä, jos sinne ollaan jumiin jääty. Hänellä on aina jokin projekti meneillään jolloin me muut ehkä hieman kärsimme, kun joudumme työllistetyiksi niiden toteuttamisissa. Mutta se ei loppujen lopuksi haittaa. Paappa pyörittää elokuvateatteria, ihan harrastus mielessä enää, jossa me muut perheen jäsenet ollaan aktiivisesti mukana. Hän on aina mukana juhlistamassa kaikissa kissanristiäisissä mitä suvussamme vain sattuu olemaan. Hänellä on aina aikaa meille, vaikka käykin töissä kaiken muun harrastuksen parissa. Hän on kannustava, luotettava ja erittäin rakas paappa.

Tykkäsin aina pienenä mennä paapan luo yöksi, kun siellä sai vapaasti mennä ja rellestää miten tykkäsi. Aamulla sai vetää keksi ja jäätelöä aamupalaksi ja valvoa sai aina. Piirrettyjä sai katsoa vaikka kuinka paljon ja majoja rakennettiin joka kerta. Kaikesta vapaasta touhaamisesta huolimatta koskaan ei mitään rikottu, koska paappa luotti, että kunnolla osataan olla, vaikka eletäänkin kuin ellun kanat. Paappa vei meitä aina joka paikkaan kun olimme pieniä ja vie edelleen, kun vain sattuu sopiva sauma. Hän on aina hengessä mukana kaikessa mitä me hänen lapsenlapsensa tehdäänkin.

Mun paappa ei ole mikään kiikkustuolipaappa. Mun paappa näyttää elokuvia, kerää elokuva mainoksia ja kerkeää aina joka paikkaa vaikka tilanne olisi mikä. Hän ei tiedä sellaisia määritelmiä kuin säännölliset ruokailurytmit, säännöllinen liikunta ja pitkät yö unet. Kirjaa voi alat lukemaan vaikka keskellä yötä ja limsa on oikein sopivaa ruokajuomaa. Hän tietää elokuvahistoriasta ja elokuvista enemmän kuin kukaan mies urheilusta ikinä ja harrastaa oman paikkakuntamme historian selvittämistä ja sen tallentamista. Hän ei erota tietokoneen ja netin eroa ja hänen jääkaapista saattaa löytyä neljä vuotta vanhaa ketsuppia. Käytöstavat pitää olla hänestä kohdallaan ja hänestä heikompiansa pitää ehdottomasta puolustaa. Hänelle perhe on erittäin tärkeä niinkuin hän on minulle ja muille perheen jäsenille. Hän hoitaa aina kaiken minkä on luvannut, vaikka asioita unohteleekin. Sekin vain sen takia, että muistettavaa on liikaa. Meillä on sisäpiiri huumoria paljon koko perheen kesken, joita kukaan muu ei ymmärrä. Koskaan hän ei mainosta itse itseään eikä hän haluakkaan. Kaikki mitä hän on suurimmaksi osaksi itse tehnyt, hän esittelee sen meidän kaikkien yhteisenä. Hän ei KOSKAAN korosta itseään, aina kaikkia muita.

Meidän paappa on oma lukunsa omien harrastustensa kanssa, jota voi jo luokittella kevyesti fanaattisuudeksi, melkein jopa hulluudeksi. Se tekee hänestä erityisen, omalaatuisen ja ennen kaikkea mun ja meidän muiden lastenlasten oman paapan. Rakkaan ja tärkeän superpaapan.

Eli nyt vain kaikki kertomaan omasta paapastanne tai edes miettimään häntä. He ansaitsevat sen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti